10. Anonyymi porakaivon korjaustarina

 Ennen korjausta

Vapaa-ajan asunnolle päätettiin hankkia porakaivo.

Toivomuksena porausurakoitsijalle esitettiin, ettei kaivorakenteeseen saa asentaa ruostuvaa hiiliteräs seinämärakennetta. Urakoitsija lupasi toteuttaa putkituksen muovimateriaalilla. Työn edetessä havaittiin, että syvä 18 m maapeite esti muovirakenteen toteutuksen. Jouduttiin maaporaus tekemään ruostuvalla hiiliteräksellä. Tilaaja päätti, ettei sisäpuolista muovieristettä hyväksytä liitosepävarmuuden vuoksi. Omistaja päätti korjauttaa ruostuvan hiiliteräsrakenteen heti porauksen jälkeen. Korjaus tehdään sisäpuolisella ruostumattomalla teräsputkituksella 3- kertaisella varmistuksella tiivistäen. Maapainetta kestävä korjausputkitus mahdollistaa työn lopuksi hiiliteräsputkituksen poistamisen maakerroksesta. Kaivon veden antoisuus on erittäin pieni, mutta riittää rajoitteellisesti talousvedeksi.

Veden rautapitoisuus: Mitattuna ja aistittavasti epävakaa ja virheellinen                                                1,0- 5,0 mg/l,.

Laatuvaatimus veden rautapitoisuudelle:                                                                                                      alle 0,3 mg/l

Korjaajan tieto suomalaisen kalliopohjaveden rautapitoisuudesta                                                           alle 0,05 mg/l

Korjaus 2013

Korjausputken asennus onnistui suunnitelmien mukaan, mutta hiiliteräsputkea onnistuttiin nostamaan ja poistamaan 18 metristä 5 metriä.

Korjauksen jälkeen

Veden rautapitoisuus korjausputkitettuna aleni välittömästi.

Veden rautapitoisuus vakioitui: Alle 0,05 mg/l, tavoite toteutui.

Asiakas

Porakaivon omistaja ei ole tyytyväinen porausurakoinnin tarjoamiin ruostuviin teräsrakenteisiin eikä syvyydeltään rajoittuneeseen muovieristykseen. Asiakas ihmettelee miksi porausurakoitsija ei pysty toimittamaan ruostumatonta ja liitosvarmaa rakennetta, koska korjaaja pystyy sen toimittamaan jälkikäteen?

Kaivoon asennettiin 60 m syvyyteen Grundfoss SQ uppopumppu kuivakäyntisuojalla. Kuivakäyntisuoja ei toimi, eikä katkaise pumpun käyntiä vaikka vesi loppuu.

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

9. Anonyymi porakaivon korjaustarina

Ennen korjausta

Vapaa-ajan asunnolle katkeavaan vesihuoltoon on maaporattu kahdeksan metrisellä rautaputkella porakaivo, jonka vesi on korkean rautapitoisuuden vuoksi käyttöarvoton. Kaivoon on asennettu uppopumppu. Vedestä on määritetty happikato < 0,2 mg/l. Vesi on kirkasta ja metallinmakuista heti kaivosta nostettuna, mutta ilmastuessaan värjääntyy muutamassa tunnissa ruosteisen väriseksi ja alkaa muodostamaan pohjasaostumaa sekä pintakalvoa.

Poraus on matala ja tavoittanut rikkonaisen kalliokerrostuman, jonka veden antoisuus ja johtavuus on poikkeuksellisen hyvä. Korkea pohjaveden taso nousee suojaputkeen hiiliteräsosuudelle.

Omistaja epäili ruostuvan hiiliteräs- suojaputken olevan syyllinen veden huonoon laatuun, koska naapurin muovirakenteisessa porakaivossa ei ole rautaongelmaa. Samaa mieltä on korjauskokemuksiin perustuen myös porakaivojen korjaaja.

Omistaja päätti vaihdattaa suojaputken ruostumattomaan teräkseen.

Veden rautapitoisuus: Vakaasti aistittavat virheet                                                          5,0- 5,5 mg/l,.

Laatuvaatimus veden rautapitoisuudelle:                                                                           alle 0,3 mg/l

Korjaajan tieto suomalaisen kalliopohjaveden rautapitoisuudesta                               alle 0,05 mg/l

Korjaus 2011

Putkimateriaalin vaihto ruostumattomaan teräkseen onnistui suunnitelman mukaisesti.

Korjauksen jälkeen

Veden ruosteisuudessa ei ole viidessä vuodessa tapahtunut mitään muutosta. Lisääntynyt eikä vähentynyt. Kiinteistöllä ei ole painevesijärjestelmää. Veden hallittu, jatkuva puhdistusvirtaus ei ole ollut mahdollista. Hetkellisiä ja runsaita muutaman vuorokauden puhdistuspumppauksia on tehty ajoittain.

Kaivon omistaja on tyytyväinen materiaalin korjaukseen, mutta veden ruosteisuus estää veden käytön. Tila harmittaa niin korjaajaa kuin porakaivon omistajaakin. Korjatun kaivon veden ongelmallisella rautapitoisuudella ei voida perustella pohjaveden luontaista rautapitoisuutta, koska happea kuluttava ja rautaa päästävä porakaivorakenne on ollut pohjavesikerrostumassa useiden vuosien ajan. Rakenteen vaikutusta veden syvään, pitkälle edenneeseen happikatoon eikä veden pilaantumiseen voida sulkea pois. Kaivovedestä on määritetty happikato enne korjausta ja korjauksen jälkeen. Päinvastoin rakenteen syvät vauriovaikutukset ovat todennäköisiä, koska naapurin muovi-porakaivon vedessä ei ole rautapitoisuudesta johtuvaa ongelmaa. Naapurin muovikaivosta on määritetty hapettavat olosuhteet 0,3 mg/l.   

Korjaajan kokemuksen mukaan happikato aiheuttaa olosuhteiden salliessa pitkälle edenneen vyöhykkeellisen pohjaveden pilaantumisen. Ko. kaivo asemoituu rikkonaisen, ruhjeisen kallioperän vyöhykkeelle, jossa rakenneperäinen pilaantuminen pääsee pumppaamattomana etenemään esteettä. Kaivon päästöprosessit, kalliorakenne ja veden virtausolosuhteet muodostavat esteen korjatussa kaivossa pohjaveden palautumiseen alkuperäiseen alle 0,05 mg/l rautapitoisuuteen.

Veden rautapitoisuus: 5,0 mg/l. Tavoitteellinen laatuvaatimus ei toteutunut edes osittain.

Asiakas

”Asiakas on ymmällään korjaantumattomasta veden tilasta ja käyttää naapurin muovirakenteisen porakaivon vaatimuksen täyttävää vettä”

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

8. Anonyymi porakaivon korjaustarina

 

Ennen korjausta

Omakotitalon vanhaan kuivuneeseen rengaskaivoon on 6 metrisellä rautaputkella maaporattu porakaivo. Kaivon vedessä on laatuongelmia, mm. värjää ja on ruosteista. Patruunasuodatin tukkeutuu ja on puhdistettava viikoittain.

Korjattavassa kohteessa veden rautapitoisuus:,Epävakaa, aistittavat virheet            1-2 mg/l.

Laatuvaatimus veden rautapitoisuudelle:                                                                        alle 0,3 mg/l

Korjaajan tieto suomalaisen kalliopohjaveden rautapitoisuudesta, virheetön          alle 0,05 mg/l

Korjaus 2008

Kaivoon vaihdettiin onnistuneesti ruostumaton teräs suojaputki. Poistetiin ruosteinen suojaputki. Seinämävahvuudeltaan 4 mm suojaputki oli syöpynyt puhki alle kymmenen vuoden aikana. Putkiseinämässä oli vesirajan kohdalla kaksi, halkaisijaltaan noin 3-4 mm reikää. Syöpymiskraatterin muodon perusteella kuoppakorroosio on edennyt maapuolen suunnalta. Putkiseinämän sisäpuolinen korroosio oli tyypiltään tasaista yleiskorroosiota.

Korjauksen jälkeen

 Veden rautapitoisuus on alentunut vuosi vuodelta ja on nykyisin hyvää.
Omistaja on tyytyväinen korjaustulokseen ja veden laatuun. Patruunasuodatin on edelleen, mutta suodattimen puhdistusväli pitkä.
Veden rautapitoisuus:  0,1-0,5 mg/l, tavoite ei toteutunut.

Syy: Rakenneperäinen syväksi edennyt happikatovaurio, täydellinen korjaantumien tasoon 0,05 mg/l, jää nähtäväksi.

Asiakas

”Yllättävän nopeasti suojaputki reikiintynyt. Veden käyttöarvo parani selvästi. Ei enää värjääntymiä. Suodattimen huoltoväli vuosittain.”

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

 

Bakteeria porakaivon vedessä?

Bakteeria porakaivon vedessä?

Mikrobinen veden laatu

Mikrobiologista tutkimusta käytetään veden laadun ja turvallisuuden määrittelyyn. Mitä mikrobeja tutkimuksessa havaitaan, voidaan sen perusteella tehdä johtopäätöksiä vaarallisuudesta ja siitä mistä mikrobit ovat peräisin. Kun kalliopohjavedessä on jälkiä mikrobisaastutuksesta, se on viite luonnottomuudesta ja epävakaudesta. Tämä siksi, koska luontainen kalliopohjavesi on vapaa saastuneisuutta indikoivista bakteereista ja heterotrofisista pesäkkeistä.

Enterokokit voivat olla suolistoperäisiä tai muista epäpuhtaista lähteistä. Escherichia coli, E.coli pidetään varmuudella vain suolistoperäisenä. Koliformiset bakteerit ovat peräisin elokehästä, maannoksesta ja pintavesistä.

Kun mikrobiologisen laadun havaitsemisraja ylittyy, laatu on enemmän tai vähemmän luonnoton ja epävakaa. Tästä syystä yhden vesinäytteen tutkimuksella ei pysty varmuudella osoittamaan veden min- max laatua eikä siten turvallisuuttakaan. Laatuepävakaus johtuu siitä, että varsinainen kalliopohjavesi on mikrobiologisesti vapaa saastuneisuuden ilmaisijabakteereista. Epävakaat olosuhteet mm. kaivon rakenteista, materiaaleista, vuodoista ja mitoituksesta johtuen aiheuttaa epävakauden ja silloin myös mikrobiologinen laatu vaihtelee samassakin kaivossa erinomaisen ja vaarallisen välillä. Escherichia coli, E.coli bakteerin ilmeneminen näyteveden tutkimuksessa jopa yhtenä pmy/100ml, on luotettava osoitus suolistoperäisestä saastutuksesta ja kieltää vedenkäytön. Syy saastutukseen selvitettävä, joka on maanalaisena usein hankalaa. Desinfiointi on tekohengitystä, joka ei kiinteistökohtaisessa vesihuollossa tarkoituksenmukaista.    

Porakaivovedessä suolistoperäisiä mikrobeja

Tuntuu uskomattomalta, että porakaivovedessä esiintyy yleisesti mikrobeja, epäpuhtausjälkiä, vaikka vesi porataan kymmenien, jopa satojen metrien syvyydestä. Erikoisuutta lisää se, että mikrobit todetaan usein myös suolistoperäisiksi. Varsinaisesti kalliopohjavedessä ei luonnostaan ole mikrobisaastutusta saati sitten suolistoperäisiä bakteereita, mutta kaivo-olosuhteet sallivat ja ympäristörasitukset pääsevät tavalla tai toisella vesivirran mukana tunkeutumaan kaivotilaan ja pumpattavaan veteen.

Millainen terveysriski

Pienet pintavesien mikrobimäärät eivät ole kovin suuri terveysriski, mutta on osoitus kaivorakenteen puutteista tavalla tai toisella. Osoitus siitä, että puhdasta pohjavettä häiritsee epäpuhtaudet. Rakenteiden puutteina esiintyy mm. alimittaista muovi- suojaputkitusta, liitosvuotoja, lommahdusta ja seinämän puhki ruostumista.

Suolistoperäisten mikrobien pienikin esiintyminen ilmentää saastutusta, jonka terveydellinen taudinaiheuttaja riski on suurempi. Tästä syystä näitä ei hyväksytä talousvedessä lainkaan. Siis toteamisraja riittää estämään veden käytön talousvetenä. Tämä tietysti edellyttää, että näyte on otettu ja tutkittu laboratoriossa steriilisti ja hyvällä määritystarkkuudella.

Mistä saastuminen voi johtua?

Suolistoperäiset epäpuhtaudet ovat siis tasalämpöisten eläinten tai ihmisten suolistosta peräisin, ulosteista. Miten ihmeessä näitä bakteereita voi esiintyä syvässä kalliopohjavedessä? Muutamia esimerkkejä: Kiinteistökohtaisessa vesihuollossa puhdasvesi ja talousvesi hankitaan vuorovaikutustilanteessa samalta pienkiinteistöltä. Jätevesi varastoidaan tai imeytetään kiinteistöllä ja tällöin on mahdollista, että jätevesi imeytyy maahan ja kalliopohjaveteen. Tai sitten niin, että jätejärjestelmä tulvii ja jätevuoto pääsee suoraan ylärakenteista, vuodoista kaivoon. Kaivoympäristössä maaperän karjanlannoitus voi myös aiheuttaa ko. saastutuksen. Myös siten että kaivotilaan pääsee pieneläin, kokonaisena, joka aiheuttaa saastutuksen. Tulos voi olla myös harhauttava siitä syystä, että saastuminen tapahtuukin näytteenotossa tai määritys on laboratoriossa epäonnistunut. Tässä tapauksessa pohjavesi on mahdollista olla puhdas.

Muut mm. koliformiset bakteerit voivat johtua kaivotilaan pintavesivuodoista suojaputkituksien pettäessä ja tulvien seurauksena. Myös vuodenajat voivat vaikuttaa mikrobien esiintymiseen, koska muutoksia syntyy mm. vesitasoissa, roudan, sulamisvesien ja sademäärien sekä hulevesien seurauksena.

Miten saastuminen ehkäistään ennakolta

Erityistä huomiota tulee kiinnittää jätevesihuoltoon ja sen monikertaiseen eristykseen ja tulvanhallintaan. Jätesäiliöt tulee eristää tavalla tai toisella kallioperästä. Rakenteiden kestävyys on oltava riittävä esiintyvään maapaineeseen ja nosteeseen. Liitosvuotoja ei sallita. Rakenteilla tulee olla riittävä kestoikä. Rakenteissa, putkiliitoksissa tulee huomioida routa- ja kaksisuuntainen painerasitus. Rakenteiden rasitukset ovat suuremmat kun pohjaveden taso on lähellä maan pintaa.

Jos jäterasitus on päässyt tunkeutumaan kallioperään, sen korjaaminen ei ole mahdollista.

Kiinteistökohtaisessa jäte- ja vesihuollossa sekä yleensä toimissa on syytä käyttää harkintaa. Tehdä järkevä suojavyöhykesuunnitelma miten, mitä ja missä voi toimia, jotta pohjavesi säilyy kestävästi käyttökelpoisena. Riittävät kiinteistön käyttörajoituksen pohjaveden suojelemiseksi on viisainta tehdä etukäteen, kun pohjavesi on vielä puhdas.
 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

 

 

Saatko luonnon pohjavettä porakaivostasi?

Saatko luonnon pohjavettä porakaivostasi?

 

Luontainen kalliopohjavesi

Luontaisesta pohjavedestä ei puutu mitään, eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Luonnon pohjavesi on kysyttyä, haluttua ja turvallista.
Luonnon pohjaveden jäljittely keinotekoisesti tai puhdistaminen ei koskaan ole pohjaveden veroinen.
Kalliopohjaveden läpikäymä luontainen valmistumisprosessi on vertaansa vailla. Prosessi sade- ja vajovedestä kalliopohjavedeksi kestää yleensä hyvin pitkään, vuosia jopa vuosituhansia ja varastoituu pohjavesikerrostumaan. Valmistuessaan vedessä tapahtuu monimutkainen ioninvaihto, jossa maaperän maa- ja maa-alkalisuolat hakeutuvat vettä rakastavina pohjaveteen ja vedestä poistuvat vettä vieroksuvat haitalliset ja vaaralliset metallit kiinnittyen ja rikastuvat adheesiovoimalla maannokseen. Prosessia voidaan kutsua myös suuren kapasiteetin luontaiseksi suodattumiseksi.
Yhteinen nimittäjä pohjavesille on korkeatasoinen hygienia ja laatuvakio. Pohjaveden kemiallinen koostumus vaihtelee isomman geologisen ja paikallisen geologian mukaisesti lähinnä liuenneiden suolojen määrän ja suhteiden mukaisesti.

Luontainen kalliopohjavesi on pitkän ajan kuluessa ionisesti tasapainottunut. Tasapainoisuus ja vakioisuus voidaan tarkastaa vesitutkimuksella suolalajien määrityksen jälkeen, laskemalla ekvivalenttisuhteet.   

Rakenne aiheuttaa veteen luonnottomuuden

Valitettavasti nyt on käynyt pora- ja putkikaivoissa niin, että hyvät luonnon hapettavan pohjaveden ominaisuudet menetetään virheellisten kaivorakenteiden ja kaivoprosessien seurauksena. Tavanomaisia rakennevirheitä ovat epäonnistuneet päästävät ainevalinnat, rakenteellinen hapenkulutus ja riittämätön suojavaikutus. Vesi on moninaisessa vuorovaikutuksessa epävakaaseen rakenteeseen. Tästä seuraa reaktioita, massasiirtymiä, saastumista jne. Rakennusvirheistä johtuen luonnon pohjavesi menettää luontaisuuden ja sille tyypillisen vakioisuuden. Edellä esitetyt veden pilaantumisen faktat on osoitettu hyvällä toistettavuudella porakaivojen korjauksella. Veden saastunut ja vaarallinen tila porakaivon materiaalisella korjauksella dokumentoidusti erinomaiseksi.    
Hyvien pohjavesiominaisuuksien menetys johtuu myös siitä, että veden erityisen herkkä olemus on sellainen, ettei vesi anna anteeksi mitään. Pienemmätkin haittavaikutukset ovat aistittavissa ja mitattavissa laatua huonontavina vedenkäytön estävinä tekijöinä. Määrityksissä jopa miljardisosapitoisuudet (ppb) tekevät vedestä käyttöarvottoman tai vaarallisen.
Luonnon pohjaveden happimarginaalit ovat vähäiset vain miljoonasosia (ppm). Tästä johtuu, ettei pohjavesi salli lainkaan rakenteellista hapenkulutusta. Luontainen pohjavesi on poikkeuksetta hapettava. Happikylläisyyden alenema luontaisista tekijöistä johtuen on logaritminen, eikä alene koskaan absoluuttiseen nollaan. Johtavasta pysty- rakenteesta johtuvan hapenkulutuksen luonnottomuudesta johtuu, että logaritmisuus menetetään. Syntyy alijäämäinen happipotentiaali. Jos hapenkulutusta tapahtuu vähäisessäkin määrin, se aiheuttaa nimenomaan hidasvirtauksessa happikadon, happialijäämän ja pohjavesikerrostuman pelkistymisen. Tällöin vedestä mitataan negatiivisia redox- jännitteitä jopa  -200 mV. (Kynämittari) Tällöin pohjaveden luontaisuus ja laatuvakio on menetetty dramaattisesti. Happi on veden laadun avainparametri. Tällainen vaarallinen, myrkyttävä veden hidas- seisovan veden virtaustilanne muodostuu tyypillisesti yksityisissä hiiliteräsrakenteisissa porakaivoissa. Porakaivon / pohjavesikerrostuman happikatovaurio on luonteeltaan syväksi tunkeutuva ja korjaantumaton.  

Miten porakaivosta saadaan luonnon pohjavettä?

Porakaivo rakennetaan inertiksi ja varmistetaan suojaustoimin veden alkuperäinen pohjavesikerros.

Ts. suljetaan häiriötekijät pois:

-rakenteen vertikaalisella suojamitoituksella pinnalliset epäpuhtaudet  (min. 6m)
-rakenteen ainevalinnoilla materiaaliset vaikutukset (EN 1.4432)
- suojatulla horisontaalisella pohjavesivyöhykkeellä pilaava ja muuttava toiminta (500m)

 On absurdia uskotella luontaista pohjavettä hengenvaaralliseksi arseenin myrkyttämäksi ilman, että edellä esitetyt kaikki kolme tekijät on suljettu pois! 

 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

 

Luonnon pohjavettä porakaivolla?

Luonnon pohjavettä porakaivolla?

 Luontainen kalliopohjavesi

Luontaisesta pohjavedestä ei puutu mitään, eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Luonnon pohjavesi on kysyttyä, haluttua ja turvallista myös ilman mittausta.

Luonnon veden jäljittely keinotekoisesti tai pilaantuneen veden puhdistaminen ei koskaan ole pohjaveden tasoinen.

Kalliopohjaveden läpikäymä luontainen valmistumisprosessi on vertaansa vailla. Prosessi sade- ja vajovedestä kalliopohjavedeksi kestää yleensä hyvin pitkään, vuosia jopa vuosituhansia ja varastoituu pohjavesikerrostumaan. Valmistuessaan vedessä tapahtuu monimutkainen ioninvaihto, jossa maaperän maa- ja maa-alkalisuolat hakeutuvat vettä rakastavina pohjaveteen ja vedestä poistuvat vettä vieroksuvat haitalliset ja vaaralliset metallit kiinnittyen adheesiovoimalla maannokseen. Prosessia kutsutaan myös suuren kapasiteetin luontaiseksi suodattumiseksi ja dekantoitumiseksi.

Yhteinen nimittäjä pohjavesille on korkeatasoinen hygienia ja laatuvakio. Pohjaveden kemiallinen koostumus vaihtelee isomman geologisen ja paikallisen geologian mukaisesti lähinnä liuenneiden suolojen määrän ja suhteiden mukaisesti.

Luontainen kalliopohjavesi on pitkän ajan kuluessa ionisesti tasapainottunut. Tasapainoisuus ja vakioisuus voidaan tarkastaa suolamääritysten jälkeen laskematta kulloisenkin pohjaveden ekvivalenttisuhteet eli tasapainoisuus.   

Rakenne aiheuttaa luonnottomuuden

Valitettavasti nyt on käynyt pora- ja putkikaivoissa niin, että hyvät luonnon hapettavan pohjaveden ominaisuudet menetetään virheellisten kaivorakenteiden ja kaivoprosessien seurauksena. Tavanomaisia rakennevirheitä ovat epäonnistuneet ainevalinnat, rakenteellinen hapenkulutus ja riittämätön suojavaikutus. Vesi on moninaisessa vuorovaikutuksessa epävakaaseen rakenteeseen. Tästä seuraa reaktioita, massasiirtymiä, saastumista jne. Rakennusvirheistä johtuen ja luonnon pohjavesi menettää luontaisuuden ja sille tyypillisen vakioisuuden.  

Hyvien pohjavesiominaisuuksien menetys johtuu myös siitä, että veden erityisen herkkä olemus on sellainen, ettei vesi anna anteeksi mitään. Pienemmätkin haittavaikutukset ovat aistittavissa ja mitattavissa laatua huonontavina tekijöinä. Määrityksissä jopa miljardisosapitoisuudet (ppb) tekevät vedestä käyttöarvottoman tai vaarallisen.

Luonnon pohjaveden happimarginaalit ovat vähäiset vain miljoonasosia (ppm). Tästä johtuu ettei pohjavesi salli lainkaan rakenteellista hapenkulutusta. Luontainen pohjavesi on poikkeuksetta hapettava. Happikylläisyyden alenema luontaisista tekijöistä johtuen on logaritminen. Rakenteesta johtuvan hapenkulutuksen luonnottomuudesta johtuu, että logaritmisuus menetetään. Jos hapenkulutusta tapahtuu vähäisessäkin määrin, se aiheuttaa nimenomaan hidasvirtauksessa happikadon ja pohjavesikerrostuman pelkistymisen. Tällöin vedestä mitataan negatiivinen redox- jopa  -200 mV. Tällöin pohjaveden luontaisuus ja laatuvakio on menetetty dramaattisesti. Happi on laadun avainparametri. Tällainen vaarallinen, myrkyttävä veden hidas- seisovan veden virtaustilanne muodostuu tyypillisesti yksityisissä hiiliteräsrakenteisissa porakaivoissa. Happikatovaurio on syvä ja luonteeltaan korjaantumaton.  

 Miten saadaan luonnon vettä porakaivosta

Porakaivo rakennetaan inertiksi ja varmistetaan veden alkuperäksi suojaustoimin pohjavesikerros.

 Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

 

 

7. Anonyymi porakaivon korjaustarina

7. Anonyymi porakaivon korjaustarina

 Ennen korjausta

Kiinteistölle on ruostuvalla seitsemän merisellä maaputkella porattu kaivo, jonka vedessä on ollut rautapitoisuudesta johtuva ongelma. Järjestelmässä on suodatin. Ruostuvaa suojaputken rakennetta ei ole muovieristetty. Kaivossa on ajoittain paineellisuudesta johtuvaa ylivirtausta, joka alentaa liukenevasta maaputkesta johtuvaa veden rautapitoisuutta ratkaisevasti. Ylivirtaus johdetaan poistoputkella viereisen pellon ojaan.
Kiinteistöllä on ollut kaksi omistajan vaihdosta. Kiinteistö on yksityisessä asuntokäytössä. Kaksikymmentä vuotta vanhan kaivon maaporausputki päätettiin vaihtaa ruostumattomaan teräs suojaputkeen.

Ennen korjausta suojaputki jatkettiin siten, että ylivirtaus estyi ja saatiin todellinen veden rautapitoisuus myös virtaamattomana.

Veden rautapitoisuus: 1- 35 mg/l, epävakaa, aistittavat virheet.

Korjaus 2004
 Materiaalinen korjaus onnistui suunnitelmien mukaisesti.
Standardin mukainen veden laatutavoite alle 0,3 mg/l

Korjaajan kokemusperäinen tieto kalliopohjaveden luontaisesta rautapitoisuudesta on alle 0,05 mg/l

 

Korjauksen jälkeen

Kaivovedessä oli kaksi vuotta rautaista jäämäpitoisuutta 1-2 mg/l. Jäämistä puhdistuttuaan kaivovedessä ei ole rautapitoisuudesta johtuvaa ongelmaa. Raudattomuus on todettu viranomaisen valvontatutkimuksessa. Vesi on kaikissa olosuhteissa rautavapaata kalliopohjavettä kaivon käyttöasteesta riippumatta.

Veden rautapitoisuus: Alle 0,05 mg/l, tavoite toteutui.

Asiakas

 ”Omistaja on tyytyväinen veden määrään ja laatuun. Veden ohijuoksutusta eikä suodatusta tarvita”   

 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija