9. Anonyymi porakaivon korjaustarina

Ennen korjausta

Vapaa-ajan asunnolle katkeavaan vesihuoltoon on maaporattu kahdeksan metrisellä rautaputkella porakaivo, jonka vesi on korkean rautapitoisuuden vuoksi käyttöarvoton. Kaivoon on asennettu uppopumppu. Vedestä on määritetty happikato < 0,2 mg/l. Vesi on kirkasta ja metallinmakuista heti kaivosta nostettuna, mutta ilmastuessaan värjääntyy muutamassa tunnissa ruosteisen väriseksi ja alkaa muodostamaan pohjasaostumaa sekä pintakalvoa.

Poraus on matala ja tavoittanut rikkonaisen kalliokerrostuman, jonka veden antoisuus ja johtavuus on poikkeuksellisen hyvä. Korkea pohjaveden taso nousee suojaputkeen hiiliteräsosuudelle.

Omistaja epäili ruostuvan hiiliteräs- suojaputken olevan syyllinen veden huonoon laatuun, koska naapurin muovirakenteisessa porakaivossa ei ole rautaongelmaa. Samaa mieltä on korjauskokemuksiin perustuen myös porakaivojen korjaaja.

Omistaja päätti vaihdattaa suojaputken ruostumattomaan teräkseen.

Veden rautapitoisuus: Vakaasti aistittavat virheet                                                          5,0- 5,5 mg/l,.

Laatuvaatimus veden rautapitoisuudelle:                                                                           alle 0,3 mg/l

Korjaajan tieto suomalaisen kalliopohjaveden rautapitoisuudesta                               alle 0,05 mg/l

Korjaus 2011

Putkimateriaalin vaihto ruostumattomaan teräkseen onnistui suunnitelman mukaisesti.

Korjauksen jälkeen

Veden ruosteisuudessa ei ole viidessä vuodessa tapahtunut mitään muutosta. Lisääntynyt eikä vähentynyt. Kiinteistöllä ei ole painevesijärjestelmää. Veden hallittu, jatkuva puhdistusvirtaus ei ole ollut mahdollista. Hetkellisiä ja runsaita muutaman vuorokauden puhdistuspumppauksia on tehty ajoittain.

Kaivon omistaja on tyytyväinen materiaalin korjaukseen, mutta veden ruosteisuus estää veden käytön. Tila harmittaa niin korjaajaa kuin porakaivon omistajaakin. Korjatun kaivon veden ongelmallisella rautapitoisuudella ei voida perustella pohjaveden luontaista rautapitoisuutta, koska happea kuluttava ja rautaa päästävä porakaivorakenne on ollut pohjavesikerrostumassa useiden vuosien ajan. Rakenteen vaikutusta veden syvään, pitkälle edenneeseen happikatoon eikä veden pilaantumiseen voida sulkea pois. Kaivovedestä on määritetty happikato enne korjausta ja korjauksen jälkeen. Päinvastoin rakenteen syvät vauriovaikutukset ovat todennäköisiä, koska naapurin muovi-porakaivon vedessä ei ole rautapitoisuudesta johtuvaa ongelmaa. Naapurin muovikaivosta on määritetty hapettavat olosuhteet 0,3 mg/l.   

Korjaajan kokemuksen mukaan happikato aiheuttaa olosuhteiden salliessa pitkälle edenneen vyöhykkeellisen pohjaveden pilaantumisen. Ko. kaivo asemoituu rikkonaisen, ruhjeisen kallioperän vyöhykkeelle, jossa rakenneperäinen pilaantuminen pääsee pumppaamattomana etenemään esteettä. Kaivon päästöprosessit, kalliorakenne ja veden virtausolosuhteet muodostavat esteen korjatussa kaivossa pohjaveden palautumiseen alkuperäiseen alle 0,05 mg/l rautapitoisuuteen.

Veden rautapitoisuus: 5,0 mg/l. Tavoitteellinen laatuvaatimus ei toteutunut edes osittain.

Asiakas

”Asiakas on ymmällään korjaantumattomasta veden tilasta ja käyttää naapurin muovirakenteisen porakaivon vaatimuksen täyttävää vettä”

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija