Porakaivon vedessä hiekkaa

Porakaivon vedessä hiekkaa

Porakaivovesissä esiintyy hiekkapitoisuutta yleisesti. Haittojen voimakkuus ja haitallisuus vaihtelevat valtavasti. Toisaalta on myös paljon yksilöllisiä eroja siinä, miten hiekkapitoisuudesta johtuvat haitat kulloinkin ilmenevät. Porakaivoissa esiintyvään hiekkaan ja siitä johtuviin haittoihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota tavanomaisessa vesinäytteenoton- vesitutkimuksen- ja ympäristövaikutusten suunnittelussa.

Hiekkapäästö kaivoon

Hiekkaa ei ole luontaisesti kalliopohjavedessä. Hiekka ja muu kiviaines sekoittuu pohjaveteen veden virtausolosuhteiden muuttuessa vedenoton eri vaikutuksista nimenomaan porakaivoissa. Yleisimmät syyt hiekan pääsyyn ja sekoittumiseen pumpattavaan veteen johtuvat, kallioperän yläpuolisesta kaivorakenteesta, seinämien puutteellisuudesta ja ylisuuresta, eroosiota aiheuttavasta ja pohjavesikerrosta vaurioittavasta vedenotosta. Porakaivon syvä ja putkimainen muoto on ehto ongelmalle. Hiekan estoa syvään asennettujen uppopumppujen imukanavaan ei ole järjestetty.

Kaivoseinämien äkilliset pettämiset ja hiekkavuodot aiheutuvat muoviseinämän virumisesta tai hiiliterässeinämän puhki syöpymisestä. Vuotoja aiheuttaa myös suojaputken alimittaisuus ja vuotava suojaputken ja kallion välinen liitos.

Hiekkaan verrattavaa kiviainesta muodostuu myös porausvaiheessa ns. poraussoijaa. Hallitsematon kaivojen paineaukaisu lisää pintavesi- ja hiekkavuotojen riskiä kaivotilaan.

Raekoko

Poraussoijan ja hiekan raekoko vaihtelee hyvin paljon 0,0002 millistä lohkareisiin. Hienojakoinen kiviaines voi kulkeutua kalliojärjestelmään, pohjaveteen ja pumppaukseen.   Pienimmät rakeet kulkeutuvat veden mukana kulutuspisteisiin ja jopa kuluttajaan. Isommat lohkareet jäävät kaivoon, mutta aiheuttavat kaivossa mm. pumppuvaurioita ja pumpun jumittumista.

Ongelmat

Kiviaineksesta johtuvat ongelmat ovat moninaiset. Osa kiviaineksesta laskeutuu kaivon pohjalle ja täyttää haitallisesti kaivotilaa. Pohjatason noustua pumpun imuaukon tasolle, hiekkapitoisuus lisääntyy ratkaisevasti käyttövedessä.

Pumppauksen aikana pumpun yläpuolelta porauskuiluun tuleva hiekan eroosiovirta saavuttaa uppopumpun imuaukon ja matka kohti kulutuspisteitä alkaa. Rakeet aiheuttavat moninaista haittaa järjestelmässä ja kulutuksessa.

Eräs vakava haitta muodostuu, kun noin 1 mm rae kulkeutuu WC-huuhtelusäiliön sulkuventtiilin karan ja tiivistyskartion väliin. Tällöin WC vuotaa keskeytymättä. Vuoto kasvattaa jo yhden vuorokauden kuluessa kuutiometreittäin ylimääräistä WC- jätteen tilavuutta. Täyttää suljetun jätejärjestelmän ja aiheuttaa jätetulvan kiinteistölle. Vuoto aiheuttaa jätevaraston ylimääräisiä tyhjennyksiä. Hiekkarakeen poistaminen edellyttää asiantuntijan käynnin kiinteistöllä. Yksi pieni rae on siis aiheuttanut vakavan ympäristöpäästön, jäterasituksen, pohjaveden tuhlauksen, käyttöhäiriön ja kuluerän.

Taloudessa on runsaasti kojeita ja laitteita, jotka häiriintyvät kyseisistä hiekkarakeista. Siivilät tukkeutuvat ja laitteisiin tulee käyttöhäiriöitä. Eräissä laitteissa mm. pesukoneissa on laitekohtaisia hiekanerottimia, joilla voidaan laitehäiriöitä vähentää. Pesukoneiden siivilät ovat kapasiteetiltaan pieniä ja niitä tulee valvoa ja puhdistaa tarpeen mukaan jopa viikoittain. Pumpattavan veden kivirakeet aiheuttavat pumpun muovisten siipipyörien ja laakereiden ennenaikaisen vaurioitumisen.

Pahimmillaan hiekan seurannaisvaikutukset saattavat aiheuttaa kaivon tuhoutumisen lopullisesti. Hiekkaongelmia ei juuri esiinny maarengaskaivoissa eikä kunnallisessa vesihuollossa.

Kulkeutuminen järjestelmässä

Hiekka ja rakeet kulkeutuvat järjestelmässä veden virtaussuunnassa. Säiliöissä rakeet saattavat laskeutua pohjalle veden virtauksen hidastuessa. Putkistoissa veden virtaus ja rakeiden etenemä on nopeampaa.  Rakeiden kulkunopeus vaihtelee veden virtausmäärien ja nopeuden mukaan. Runsaammin vettä juoksutettaessa yleensä ilmiö voimistuu.

Terveys

Hiekkarae ei liukene ruuansulatuskanavassa.  Ihmisen ei ole suositeltavaa nauttia kiviainesta, koska siitä saattaa aiheutua mekaanisia haittoja hampaille ja umpisuolen lisäkkeen tulehdus. Ei ole tarkoituksenmukaista nauttia sellaista, josta ei ole hyötyjä vaan päinvastoin. Hiekkajyväset ovat myös esteettinen epäkohta astioiden pohjalla. 

Ennaltaehkäisy

Hiekan estoon voi vaikuttaa monin tavoin. Rakennusvaiheessa syntyvä poraussoija tulee huuhdella huolellisesti pois pitkäkestoisella puhdistuspumppauksella.

Porakaivo tulee siten rakentaa, että kaivokuiluun pääsee hallitusti ja hyvällä varmuudella vain pohjavesi.  Tämä tarkoittaa sitä, että seinämärakenne on selkeästi rajatulta ja halutulta osalta tiivis ja läpäisemätön ja halutulta pohjavesikerrostuman kohdalta optimaalisella raolla siivilöity. Lisäksi seinämän ja sen liitosvarmuuden on oltava hyvä ja kestävä.

Porakaivosta ei saa ottaa vettä enempää kuin se luontaisesti antaa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei pohjaveden pintatasoa saa luonnottomasti muuttaa ns. ryöstöpumppauksella, koska ryöstöpumppaus lisää huomattavasti hydraulista murtumaa ja kiintoaineksen eroosiota.

Porakaivon rakenteissa esiintyviä ja hiekkaisuutta aiheuttavia epäkohtia voidaan tunnistaa ja korjata rajoitetusti jälkikäteen. Hiekan ennaltaehkäisevästi korjaavana toimenpiteenä kysymykseen tulevat porakaivon uusi suojaputki ja sen mitoitus, siivilöinti ja liitosvarmuuden parantaminen.

Poisto vedestä

Hiekan erottaminen vedestä ei ole vaativa tehtävä. Hiekka voidaan kerätä laskuhanan siivilään juuri ennen veden käyttöä. Hiekan erotukseen voidaan käyttää syöttöjohtoon asennettavaa tavanomaista karkeasuodatinta tai keskipakolinkoa. Kaivotilaan kerääntyvän hiekan voi puhdistaa määräajoin tarkoitukseen soveltuvan painepesurin ja imusäiliöauton avulla.

Kuitenkin ennalta ehkäisevät toimet ovat tässäkin tapauksessa ne kaikkein järkevimmät ja edullisimmat ratkaisut. Tällöin estyvät hiekasta aiheutuvat vahingot ja poistuvat hiekan aiheuttamat järjestelmän huoltokulut sekä saavutetaan parempi vesihuollon käyttövarmuus ja -ikä.  

Asko Vasarvuori
pohjavesikonsultointi@gmail.com        

          

 

Porakaivojen tulvariskit

Millaisia ja miten yleisiä tulvariskit Suomessa

Porakaivoissa esiintyy tulvariskejä, koska jäätymisen estämiseksi porakaivon suojaputki rakennetaan maan pintatason ja routarajan alapuolelle. Rantaviivaan porattujen porakaivojen uhkana ovat pintavesistöjen pinnan nouseminen keväisin ja syksyisin. On esimerkkitapauksia, että vesistön pinnan noustessa, porakaivon huoltotilan poistoviemärissä muuttuu virtaus päinvastaiseksi jolloin viemäri tuo epäpuhdasta pintavettä huoltotilaan ja porakaivoon, pilaten kaivoveden.  Sama ilmiö tapahtuu myös silloin, kun routakerroksen yläpuolinen maakerros alkaa keväällä sulamaan ja alapuolinen maakerros on vielä jäässä eikä läpäise sulamisvesiä. Vesi nousee huoltotilassa nopeasti ja virtaa porakaivoon pilaten veden. Tulvan aiheuttama kaivoveden pilaaminen on kaivokohtainen tapahtuma ja variaatiota on monia.

Koska Suomen pintaprofiili on verraten tasainen ja pohjaveden taso on korkealla lähellä maanpintaa, tulvariskit ovat yleisiä. Yleisyyttä lisää myös se, että suuri järvien määrä ja rantarakentaminen lisää ratkaisevasti tulvien esiintymistä. Porakaivojen rakennusohjeet eivät ole riittävästi ottaneet tätä riskiä huomioon ja vahinkoja pääsee tapahtumaan toistuvasti.

 

Porakaivojen tavanomainen tulvasuojaus

Porakaivojen suomalainen ohjeistus ja rakennuskäytäntö sallivat ylärakenteen, jossa tulvariski on huomattava. Porakaivon rakennusvaiheessa toiset poraajat asentavat porauksen sulkemiseksi suojahatun, jonka tarkoitus on estää tulvavedet ja pieneliöt. Suojahatun useat läpiviennit ja huono liitosvarmuus ovat riski sillä liitosvuodot aiheuttavat terveydellisen vaaran kun liitos on tulvan takia vesiupotuksessa.  Eräät porakaivojen omistajat ovat huomanneet epäkohdan ja pyrkivät tulvakausina valvomaan ja pitämään huoltotilan tulvaveden hallinnassa suorittamalla pintaveden pumppausta.

USA:ssa ja Kanadassa tulviminen on suljettu pois ohjeistaen siten, että suojaputkirakenne nostetaan maan pintatasosta ja ylätulvasta vähintään noin 30 sentin korkeuteen. Tällöin tulvavedellä ei ole mahdollisuutta päästä kaivoon pilaamaan vettä. Tarvittaessa jäätyminen estetään eristetyllä suojarakenteella ja pakkasvahdilla.

 

Ohjeet tulisi muuttaa

Ohjeet tulisi muuttaa siten, että tulvariskin mahdollisuus poistuu kokonaan. Kehotankin porakaivojen omistajia ja porakaivovesien käyttäjiä tarkkailemaan kaivonsa tulvatilannetta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kevät- ja syyskausiin. Valvonta on joskus hankalaa kun ylärakenne ei ole näkösällä vaan maaupotuksessa. Myös silloin, kun kiinteistöllä käydään satunnaisesti kuten loma-asunnoilla. Jos tulva pääsee yllättämään ja epäpuhdasta vettä virtaa kaivoon ja edelleen syviin kalliopohjaveden kerrostumiin, sen saaminen pois ja vakiinnuttaminen alkuperäiseksi, saattaa olla mahdoton tehtävä. Yleisinä pintaepäpuhtauksina vesitutkimuksissa esiintyvät mikrobit, nitraatit ja humus. Aistittavina oireina pinnallisesta tulvavedestä ovat äkilliset veden laatumuutokset, väri-, haju- ja makuvirheet.

Asko Vasarvuori
www.porakaivokorjaus.fi

Kiinteistökohtaisen energiakaivon riskeistä

Energiakaivojen suosio kasvussa

Energian hinnan noustessa kehitetään uusia, entistä edullisempia, energian hankintamuotoja kuten energiakaivot ja maalämpö. Energian hintaa laskettaessa tulee huomioida myös sivuvaikutukset, jotka energiaporauksessa saattavat aiheuttaa yllättäviä lisäkustannuksia, käyttöhäiriöitä ja ympäristövaikutuksia kiinteistökohtaisesti tärkeällä pohjavesialueella.

Energiakaivon vettä pilaavat ja muuttavat vaikutukset

Energiakaivot porataan syviksi ja maapeitteiden lävistykseen käytetään rautaista pohjavettä pilaavaa ja muuttavaa suojaputkea. Syväporauksesta aiheutuu ristiin pilaantumista suolaisen ja makean veden kesken. Lämmönsiirtoon käytetään jäätymisen estämiseksi etanolia, jonka vuodot aiheuttavat pohjaveteen makuvirheen.  Energiakaivon rakenteesta ja käytöstä aiheutuu pohjavedelle suurempi tai pienempi riski. Energiakaivon asemoituessa yleensä kiinteistökohtaiselle tärkeän pohjavesialueen lähisuojavyöhykkeelle, sen pohjavettä pilaava ja muuttava vaikutus on huomion arvoinen seikka erityisesti kiinteistön omistajalle.    

Haittojen vaikutusvyöhykkeet

Energiakaivon haittoja voidaan lähestyä päästö- ja pohjaveden suojelun vyöhykeajattelulla. Energiakaivo toimii päästöjen vyöhykkeellisenä lähettäjänä ja puhdasvesikaivolle taas asetetaan suojeluvyöhykkeet ja toiminnan rajoitukset.

Vastuukysymykset

Lainsäädäntömme lähtee siitä, että vastuu on hankkeeseen ryhtyvällä ja pilaajalla.  Vastuunkantajan osoittaminen tässä asiassa ei ole aivan suoraviivainen tehtävä. Onko hankkeeseen ryhtyvä ja pilaaja aina kiinteistön omistaja? Vakuutustuotteet ovat tässä asiassa hyvin rajoittuneita.

Energia- ja talousvesiporaukset samalla kiinteistöllä

Yleisesti energiaporaus ja talousveden hankintaan tarkoitettu poraus ovat samalla pienkiinteistöllä ja pohjaveden muodostumisalueella. Tämän lisäksi pienkiinteistöllä on kiinteistökohtainen jäteveden muodostuminen ja käsittely. Tästä seuraa se, että porauksien ja jäteveden suunnittelu, rakentaminen ja pohjaveden suojelu muodostuu haasteelliseksi, joskus jopa mahdottomaksi.

Mitä tarkoittaa porakaivojen ristiin saastuminen

Puhdasvesiporaukset, energiakaivojen kemikaalivuodot pohjavesiin ja jätevesirakenteet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Vuorovaikutuksesta aiheutuu kiinteistölle häiriöitä. Pinta-, pohja- ja jätevedet sekoittuvat tavalla, josta aiheutuvat vaikeasti ennustettavat haitta- ja vaaratilanteet.  Pintavesien, porauspäästöjen ja jäteratkaisuista aiheutuneita riskejä voidaan alentaa suunnittelua tehostamalla. Vahinkojen ennalta ehkäisy on tässäkin asiassa edullisin muoto.

Päätelmät

Porakaivon korjaajan näkökulmasta pienkiinteistön nykyiset vesi- ja energiaporaukset yhdistettynä kiinteistökohtaiseen jätevesikuormaan on liian suuri hallitsematon riski kiinteistökohtaisesti tärkeälle pohjavesialueelle ja kiinteistön turvalliselle käytölle.

Asko Vasarvuori
www.porakaivokorjaus.fi

 

Päästöhuntu

 

 
Tiesitkö tämän porakaivostasi?
Rautainen seinämä liukenee päästäen raskasmetalleja 

Päästöhuntu

Linkin takaa pääset katsomaan videon,  joka ei jätä kylmäksi ketään :)


Asko Vasarvuori
www.porakaivokorjaus.fi

Porakaivovesien raudan alkuperä

Kalliopohjaveden alkuperäislaatua ei ole aikaisemmin tutkittu eikä ymmärretty. On luotu mielikuvaa pohjavedestä porakaivoista otetun vesinäytteen perusteella. Todellisuudessa porakaivoveden tutkimus osoittaa porakaivon veden laadun sellaiseksi miksi vesi on porakaivon vaikutuksesta muuttunut. Tutkimus ei edusta alkuperäisen pohjaveden laatua.

Minun tilaamani ja itse tekemäni tutkimukset ja koekorjaukset ovat osoittaneet, että kalliopohjavesi on luultua parempaa. Pohjavettä pilaava ja muuttava rakenne, liukeneva rautaputki, on osoittautunut ratkaisevaksi tekijäksi porakaivojen huonoon ja epävakaaseen veden laatuun. Kiinteistökohtaisissa porakaivoissa pienet vesitilavuudet voimistavat rakenteen haittavaikutuksia.  Suurimmat veden laatua alentavat porakaivon rakenteelliset epäkohdat liittyvät materiaalin valintaan, korroosion suojaukseen (muoviputki) ja alimitoitukseen.

Kalliopohjavesikin on siis ilman kulttuurillisia mm. porakaivovaikutuksia hyvää, kuten totutusti on pohjaveden todettu olevan.  Uudet porakaivojen avaus- ja korjaushavainnot osoittavat pohjaveden alkuperäislaadun hyväksi. Eräät korjauskohteet ovat olleet niin syvälle rakenteen pilaamia, että niiden täydellinen palautuminen alkuperäiseen tilaan on kestänyt useita vuosia.

Tarvitsemme riippumatonta perustutkimusta alkuperäisen kalliopohjaveden verrokkilaadun osoittamiseksi.  Ilman tätä tietoa, meillä ei ole edellytyksiä pohjavesien valvontaan, vaan ajaudumme juupas eipäs tilaan. 

Asko Vasarvuori
www.porakaivokorjaus.fi

 

Porakaivojen kehitystarve - valvonnasta virhekäsitys

Porakaivojen kuluttajapiireihin on muodostunut se käsitys, että porakaivoja ja niiden teollista tuotantoa valvotaan kuin muitakin toimialoja, markkinoita ja urakointia. Todellisuudessa valvontaa ei ole järjestetty lainkaan.

Talonrakennus kuuluu kunnallisen rakennusvalvonnan piiriin, mutta porakaivot ovat syystä tai toisesta rajautuneet tämän valvonnan ulkopuolelle. Porakaivo lukeutuu pienkiinteistöjen ns. auttaviin, mutta myös välttämättömiin rakenteisiin.

Porakaivourakointi niin ikään on valvonnan ulkopuolella. Mitään lupavaatimuksia tai pätevyysvalvontaa ei ole. Kuka tahansa voi aloittaa porausurakoinnin, riippumatta siitä, mikä on osaamisen ja pätevyyden taso.

Käyttöporakaivojen veden laatuvalvonta on toteutettu otantana. Hylättyjen porakaivojen pohjaveden tilaa tai laatua ei ole tutkittu eikä valvottu. Pohjaveden tilaa ei ole selvitetty myöskään energiaporakaivojen osalta. Erään tutkimuksen mukaan yksistään hylättyjen porakaivojen määrä Suomessa on 36 000 kpl ja näiden ympäristökuormitus ei ole viranomaisvalvonnassa. Pohjaveteen rakennettujen energiaporakaivojen ympäristökuormituksesta ja veden laadusta ei myöskään ole selvitystä.

Yksittäisen porakaivon valvonta-asiat jäävät yksin porakaivon omistajan ja käyttäjän oman aktiivisuuden varaan. Todellisuudessa tuskin kenelläkään porakaivon omistajalla on edellytyksiä suorittaa porakaivoonsa liittyvää rakennus- ja urakointivalvontaa. Veden laatuvalvonnan hän voi suorittaa viemällä vesinäytteen määräajoin laboratorioon tutkittavaksi. Porakaivon toiminta- ja veden laatuongelmissa porakaivon omistaja on yksin, vaikka ongelmat johtuisivatkin muiden tahojen puutteellisesta toiminnasta.

Porakaivojen vesien laatutilastot, suuri hylkyprosentti ja energiakaivojen kemikaalipäästöt osoittavat pohjavedestä poikkeavan porakaivovesien huonon laadun. Valvonnan organisoinnilla ja käynnistämällä porakaivorakenteen kehitys, voidaan porakaivovesien laatu saada paremmin vastaamaan alkuperäisen hyväksi ja turvalliseksi osoittautuneen pohjaveden vakiolaatua.

Teen paljon töitä porakaivojen parissa ja porakaivojen kehitystarve on ilmeinen. Tulen kirjoittamaan epäkohdista, joissa näen kehitystarpeen. Olisi tarpeellista saada teidän omakohtaisia kokemuksia ja porakaivotarinoita kehityksen tueksi, kommentoisitteko?

 
Asko Vasarvuori 
www.porakaivokorjaus.fi

Porakaivon rakennusvirhe aiheuttaa veteen ruosteisuutta

Hiiliteräs globaali suojaputkimateriaali

Porakaivoa rakennettaessa veden ja energianottoon, joudutaan maapeite lävistämään ns. maaporausputkituksen avulla. Porausvaiheessa käytetään maailmanlaajuisesti suojaputkena vahvaseinäistä ja halpaa hiiliterästä, kansanomaisesti rautaputkea.

Kansalliset suojaputkien rakennuskäytännöt

Kyseinen suojaputkitusmateriaali on kansallisesti huomioitu monin eri tavoin. Eräissä valtioissa kiinnitetään suurta huomiota suojaputkimateriaalin aiheuttamiin vettä pilaaviin tekijöihin. Eräissä maissa ei tehdä juurikaan mitään huomioita materiaalin aiheuttamien ongelmien estämiseksi, vaan hiiliterästä käytetään sellaisenaan. Suomessa ollaan vasta heräämässä ko. riskistä. Maanalainen suojaputki rakennuskohde tekee korroosion suojauksesta epätoivoisen. Käytäntö on osoittanut korroosion estotoimet petollisiksi, sattumanvaraisiksi ja riittämättömiksi. Suomessa eräät urakoitsijat käyttävät ohjeistettua muoviholkitusta. Eräät urakoitsijat jättävät kustannuksia aiheuttavan, sattumanvaraisen holkituksen asentamatta. 

Rakennusvirhe ja sen vettä pilaava mekanismi

Pystyrakenteinen hiiliteräsonkalo aiheuttaa pohjavesikerrostumassa vaihtuvarajaisen vesirajakorroosion, joka tunnetaan tuhoisana korroosiotyyppinä. Vesirajalla on runsaasti happea saatavilla, joka kiihdyttää korroosiota. Keskimäärin yksi suojaputkirakenne päästää 1 000 000 mg raskasmetallia vuosittain. Tämä aiheuttaa laskennallisesti 4 000 000 vesilitran pilaantumisen. Metallit siirtyvät vesivälitteisesti pohjaveteen ja kulutusveteen. Metallit aiheuttavat pohjaveden otolle haittaa tai veden hyötykäyttö estyy kokonaan. Vaatimusten ja määräysten mukaan näin ei saisi tapahtua, joten rakennuksessa on katsottava olevan virhe.  

 Tuhon laajuus

Tuhoisuus aiheutuu siis siitä, että rakenteen suora päästö on siinä määrin merkitsevä, että veden metallinen sietoraja ja hyväksyttävyys ylittyvät. Tila heikkenee keskeytymättä kahden sadan vuoden ajan kaivon reikiintymiseen ja luhistumiseen asti. Tuhon laajuus tulee myös siitä, että vesi- ja energiaporakaivojen lukumäärä maailmanlaajuisesti on jättiläismäinen. Eräiden väkirikkaiden valtioiden alueella pora- ja putkikaivotiheydet voivat nousta jopa satoihin kaivoihin neliökilometrillä. Tuhovoimaa lisää myös seurannaisvaikutukset esimerkiksi siten, että kaivon hylkäännyttyä kaivo jätetään sillensä. Tällöin putki yhdessä porausonkalon kanssa muodostavat johteen putkipäästöjen ja pinnallisten epäpuhtauksien pääsylle haavoittuvaan pohjavesikerrokseen. 

Terveydellinen riski

Päästävä hiiliteräs sisältää pääosin rautaa, mutta merkittäviä määriä mangaania, joka on uuden tutkimustiedon mukaan terveydellinen riski. Lisäksi hiiliteräs sisältää aina epäpuhtautena raskasmetalleja, joiden määräosuudet ovat pieniä. Näiden metallien ryhmä on kuitenkin merkittävä riski siitä syystä, että emme täsmällisesti tiedä mitä metalleja kulloinkin veteen siirtyy ja mitkä ovat niiden terveysvaikutukset.

Rakenteen ja pohjaveden korjaaminen

Porakaivorakenne voidaan rajoitetusti korjata siten, että haitallinen materiaali vaihdetaan. Maanalaisuudesta johtuen rakenteen korjaaminen on erityisen vaativa korjauskohde. Korjaamiseen liittyy riskejä. Korjatulle rakenteelle voidaan antaa vaatimustenmukaisuusvakuutus.

Pohjaveden tilan korjaantuminen riippuu kaivoyksilöstä ja siitä, kuinka pitkälle pohjavesivauriot kulloinkin ovat edenneet.

 

Asko Vasarvuori

www.porakaivokorjaus.fi