Ruostuva suojaputki- Eristys muoviputkella?

Ruostuva suojaputki - Eristys muoviputkella?

 

Havainnot porakaivon rakenteiden korjauksessa

Kiinteistökohtainen maaporatun kaivon hiiliteräs- suojaputki liukenee tuhoisassa korkeassa vesiraja- korroosiossa. Putki liukenee metalleja päästävästi ja vettä pilaavasti. Virheellinen porakaivon rakenne aiheuttaa veteen vaihtelevat laatuvirheet. Urakoitsijat ja ympäristöviranomainen ovat maailmanlaajuisesti  tunnistaneet ongelman ja ohjeistanut julkaisemissaan kaivo- ohjeissa rakenteesta (Raskasmetallit) ja pinta-aineksista (Hiekka, nitraatti, mikrobit jne.) syntyvät haittavaikutukset eristettäviksi. 

Viranomainen ei kuitenkaan ole ohjeistanut teknistä eristämistä, materiaalivaliontoja eikä työtapoja niin, että eristys toteutuisi vaaditulla varmuudella. Viranomainen on jättänyt toteutuksen testaamatta ja jättänyt teknisen toteutuksen urakointiyrityksen vastattavaksi ja ratkaistavaksi. Tästä on seurauksena eristämisen urakoitsijakohtaiset ”puoskaroinnit”. Eristämistä ei ole suunniteltu, soveltuvuustestattu, standardisoitu, tyyppihyväksytty, tarkastettu eikä valvottu. Tämän vuoksi urakoidut eristeet saattavat eristää, eristävät ajoittain tai eivät eristä lainkaan. Eristys on vahingollinen vedelle ja vaarallinen epäpuhtauksista pilaantuneen veden käyttäjille. Maanalainen pettävä eriste on todettu aiheuttavan myös pohjaveteen etenevää metalloitumista, pintaepäpuhtautta, happikatoa ja korjauskelvottomuutta.

Ympäristöviranomainen (SYKE) muovieristystä edellyttäessään, vaatiessaan sekä ohjeistaessaan ei ole tietoinen lommahtavasta muovieristyksestä, ahtaumista, vuodoista ja raskasmetallien ympäristöterveysriskeistä. Urakoitsijat ovat tietoisia eristysrakenteiden ongelmista ja joutuvat tuon tuostakin korvauksetta takuukorjaamaan rakentamiaan porakaivoja ja niiden eristeitä. On tapauksia, joissa porausurakoitsija eristeen korjauksella on onnistunut palauttamaan pohjavesilaadun.  

Porakaivon korjausyrityksenä korjaamme kaikkia putkituksiin liittyviä vaativia materiaali- ja eristevirheitä. Virhe katsotaan olevan silloin, kun vaatimus ei toteudu. Vaativaan korjaukseen liittyy aina myös riskejä. Laskutamme korjauksen tilaajalta tai tilaajan vakuutusyhtiöltä.

 

Porakaivojen korjauspilotissa 1993-2017 on tullut esille kymmenkunta eristämiseen käytettyä rakennemuotoa.

Muutama vahingollinen rakennemuoto:

1. Eriste puuttuu kokonaan. Mm. syvän maaporauksen rajoitus- Pohjavesi pilaantunut.

2. Ulkopuolisesta painerasituksesta viruvat, lommahtaneet, vaurioituneet muovieristeet vuotavat eristettävät haitta-aineet. Kaivotila supistunut lommahtaneesta eristerakenteesta, estäen kaivon ylläpidon. Pohjavesi pilaantunut.

3. Näennäiset liitokset putki- putkeen ja putki- kallioon vuotavat- Pohjavesi pilaantunut

4. Kosteudesta turpoamalla tiivistyvät liitokset ajoittain kuivuvat, vaurioituvat vuotaviksi- Pohjavesi pilaantunut

 

Ongelmalliset eristeratkaisut

Muovieristys on korroosiota kestävä, mutta on osoittautunut teknisesti hankalaksi eristerakenteeksi

Muovieriste ei vastaa kohtuudella odotettua kaivorakenteen varmuutta eikä kestoikää.

Muovieristeiden liitokset ovat ongelmallisia ja petollisia

Muovieristemateriaali kemiallisesti ja mekaanisesti epävakaa

Eristeinä vakiomuoviputket, joita eivät ole suunniteltu käytettäväksi kaivoputkina

Viranomainen ei ohjeista muovieristyksen aine- eikä työtapaa

Porakaivon ainevalinnoilta ja työtavoilta puuttuvat rakentamisen standardit

Standardien puuttuessa Tukesilla ei ole mahdollisuutta valvoa rakenteen turvallisuutta

 

Porakaivon korjauspilotti

Pilotoiduissa porakaivojen korjauksissa eristys on toteutettu uudella tavalla. Korjauksiin sisältyy aina ympäristövaikutusarviointi (YVA).

Eristysputkena käytetty rengasjäykkyydeltään riittävää, ruostumatonta teräsputkea (HST 108x2 mm). Liitoksissa käytetty varmaa puikkohitsausta (HST) ja hydraulista HST- venytettyä 2- puristusliitosta NBR- kumitiivistein. Näin toimittuna on saatu hyviä kokemuksia pilaantuneen kaivoveden laadun palautumisesta alkuperäiseksi pohjavedeksi.

Suosittelemme HST- korjauksissa asiakkaalle ongelmallisesti vaikuttavan hiiliteräksen poistoa kaivosta silloin, kun se teknisesti suinkin on mahdollista.

 

Yhteenveto

Porakaivojen korjaaja pitää tärkeänä, että yhteistyöllä porakaivojen rakennetta, korroosionkestävyyttä kehitetään. Porakaivon rakenteen korroosioon tulee kiinnittää huomiota jo rakennusvaiheessa. Tosiasiat ongelmassa tulee tunnustaa. On pyrittävä materiaalisissa valinnoissa ja ratkaisuissa ennaltaehkäisevään, varmistettuun ja kokonaisedulliseen korroosiohaittojen torjuntaan. Rakenteella pilatun veden suodatus ei ole tarkoituksenmukainen kokonaisratkaisu.

Porakaivon tuotantoprosessissa ja rakentamisen vaatimustenmukaisuudessa on päävastuu rakenteen urakoinnissa ja urakoinnin omavalvonnassa. Valvottava vaatimukset täyttävä materiaalinen korroosionkestävyys. Valvottava korroosiohaittojen eristys eristäväksi siten, että pohjavesi saadaan varmuudella kestävästi käyttöön laadultaan alkuperäisenä.

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

 

 

Porakaivot vesihuoltoa varmistamaan

Porakaivot vesihuoltoa varmistamaan

 Huoltovarmuuslaki

Huoltovarmuudesta ja tavoitteista on annettu tarkempia määritelmiä ja ohjeita mm. huoltovarmuuslaissa.  Laki huoltovarmuuden turvaamisesta 1390/1992. Laissa otetaan kantaa siihen, miten huolto toimii erityistilanteissa, kuten sotatila, luonnon katastrofit ja ympäristökatastrofit jne. Vesi kuuluu yhtenä tekijänä huoltovarmuuteen. www.huoltovarmuus.fi

 

Pohjaveden hankinta Suomessa

Suomen vesihuoltoon sisältyy suurehkot riskit, koska vedenhankinta kohdistuu pintavesiin ja korkean pohjaveden esiintymiin. Kunnallinen vedenhankinta painottuu läpäiseviin soraharjuihin, jotka ovat saastumisherkkiä mm. ilmakuljetteisia päästöjä vastaan kuten radioaktiiviset laskeumat.

Pääkaupunkiseudun yhden miljoonan väestön vesihuolto rakentuu lähes yksinomaan Päijänteen pintaveteen, joka johdetaan tunnelilla pääkaupunkiseudulle. Päijänteen vesialtaan saastuessa esim. ilmakuljetteisesta laskeumasta, olisi suuri katastrofi maamme vesihuollolle. Pintavesistöltä puuttuu kokonaan suojaominaisuus ilmasta suuntautuvaa laskeumaa vastaan.

 

Uutta tietoa kalliopohjaveden laadusta ja määrästä

Porakaivoilla on toteutettu materiaalin vaihdon korjauspilotti 1993-2017, joka on osoittanut kalliopohjaveden laadun luultua paremmaksi. Vanhan tiedon mukaan kalliopohjaveden on uskottu sisältävän maakerroskaivojen tapaan luontaisesta rautapitoisuudesta johtuvan ongelman. Uusi tutkittu tieto osoittaa väitteen vääräksi ja maannoksen alaisissa porakaivoissa rautaongelma johtuukin yksinomaan rautaa päästävästä rakenteesta. Materiaalin vaihdolla ongelman poistuminen on osoittanut, ettei luontaisessa maannoksen alaisessa kalliopohjavedessä ole raudasta johtuvaa ongelmaa lainkaan.

 

Turvallinen kalliopohjavesi

Kalliopohjavesi on oikein rakennettuna yksi mahdollisuus varmistaa huoltovarmuus pohjaveden hankinnassa juomavesitarpeisiin. Saastuneen Päijänteen veden pääsy estetään tunneliin.  Kalliopohjavesi porataan optimaalisesti johdettavaksi tunneliin. Veden löytäminen on haasteellista kiteisen ja ehjän kallioperän vuoksi. Kuitenkin kallioperämme sisältää alueellisesti erittäin runsaita vesimääriä valtavissa ruhjeissa ja rapautumiskerrostumissa, joilla on suuri merkitys toteuttaessamme riittävän ja turvallisen veden huoltovarmuutta. Päijänne- tunnelista kymmenen kilometrin vyöhykkeellä ruhjekartoitus ja testipumppaukset paljastavat soveltuvat poraus- ja pumppauspisteet, joista vesi pumpataan umpioidusti umpioituun tunneliin edelleen kuljetettavaksi pääkaupunkiseudun jakeluverkkoon ja juomavedeksi.

Kalliopohjaveden säilyminen ilmaperäiseltä laskeumalta perustuu kallion pintaa suojaavaan savi/ maa- ja kalliopeitteeseen ja tiivistettyyn tunnelirakenteeseen. Hyvän veden saanti edellyttää suojavyöhykkeiden määrittelyn ja kalliorakentamisen ja kallioporauksien rajoitukset ja porauksien sulkemisen ja ennallistamisen.

 

Vesivastuu ja riskien haltuunotto (MMM)

Massiivinen vesi- energia- kallioporaus- ja rakentaminen sekä sen riskit otettava haltuun, jotta luontaisen kalliopohjaveden ympäristömyötäinen ja kestävä kehitys turvataan tulevaisuudessa.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

www.porakaivokorjaus.fi

 

Liite: tutkimukset

 

Bangladeshin tappava putkikaivo

Bangladeshin yksityinen putkikaivon vesi on tyypillisesti arseenipitoinen ja tappavan vaarallinen. Ongelmaa on tutkittu tieteellisesti valtavan paljon suurella rahalla ja useiden vuosikymmenien ajan.

Aluksi kuolemien syy oli epäselvä. Nykyisin putkikaivosta saatava myrkyllinen vesi on tieteellisesti todistettu kuolemien syyksi.
Tutkimuskysymys: Miksi myrkytysongelma esiintyy arseeniriskin alueella vain yksityisessä putkikaivossa, eikä kunnallisessa vesihuollossa?

Tutkimusongelma: Kuitenkaan syytä, miksi putkikaivon vesi myrkyttyy, ei ole voitu osoittaa niin, ette syy voitaisiin kirjoittaa tieteellisesti hyväksytysti uudeksi teoriaksi.

On erilaisia arvailuja, hypoteeseja miksi vesi myrkyttyy. Myrkyttymistä pidetään luontaisena geologisena ilmiönä, mutta siitä ei ole tieteellisin menetelmin mitään näyttöä eikä verifiointia. Enemmän on tilastotietoa tuhansien vuosien ajalta hyvinvointia ja elämää ylläpitävästä pohjavedestä, kuin sen tappavasta luonteesta.

Eräs uusi olettamus on, että hiiliteräs- putkikaivon reaktiivinen seinämärakenne muuttaa luontaisen pohjavesikerrostuman. Muuttaa erinomaisen olosuhteen tavalla tai toisella sellaiseksi, että maahan adheesiovoimalla sitoutunut hapettunut arseeni liukenee ja vapautuu pohjaveteen. Arseeni vapauduttuaan rikastuu yksityiskaivon pieneen vesitilavuuteen saavuttaen myrkyttävän kuolemia aiheuttavan luonteen. Erityisesti ongelmallinen olosuhde muodostuu arseeniriskin alueilla silloin, kun kaivoa käytetään perheittäin, päivittäin ja eliniän. Ts. kuolemanvaarallinen olosuhde edellyttää arseenin liukenemisen maaperästä, rikastumisen veteen sekä kerääntymisen aikaa myöden syöpävaarallisesti ihmisen kehoon.      Vasarvuori 1993-2017

Erityisesti uusi olettamus on linjassa sen tosiasian kanssa, että riskialueella arsicosis kuolemiin johtavat sairaudet alkoivat vasta sen jälkeen kun putkikaivojen rakentaminen alkoi 1970-luvulta. Aikaisemmin reaktiivista rakennetta ei käytetty vaan kaivorakenne oli liukenematon kivi. Kivi ei soveltunut putkikaivon materiaaliksi. Riskialueella reaktiivisen putkikaivotiheyden ja rasituksen lisääntyessä ongelmat pahenevat vuosi vuodelta.
 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

Porakaivo ja vahinkovakuutus

 Vahinkomuotoja

Porakaivojen vahingot voidaan jakaa rakennusteknisiin ja veden laatuvahinkoihin. Vahingot ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Rakennustekniset vahingot jakautuvat suunnittelemattomuuteen ja niistä johtuviin rakennevahinkoihin.  Rakenteissa esiintyvät mm. seinämän päästöt ja seinämän rikkoutuminen. Seinämäperäiset ja porausmenetelmävahingot jakautuvat mm. seinämän muodon muutokseen, materiaalipäästöihin, tukkeutumiseen ja vuotovahinkoihin sekä pumppuhäiriöihin. Veden laatuvahinko voidaan jakaa mm. materiaalipäästön saastuttavaan- ja pintaveden saastuttavaan vaikutukseen ja pohjavesivahinkoon.   
Vahinkojen riskikartoitus ja torjunta on ollut vähäistä sekä vahingot sallivaa. Porakaivotuotannossa ei ole esiintynyt vuosikymmenien aikana laatukehitystä eikä laadunvarmistusta.

Syitä maanalaisten vahinkojen muodostumiseen on ollut lähes mahdoton todeta ja eritellä. Usein vahingon korvaukselle on riittänyt, kun vahinko on tapahtunut. Pumppu ei pumppaa vettä eikä juuttunutta pumppua ole mahdollista silmävaraisesti tarkastaa eikä vaihtaa. Porakaivojen korjauksessa on tullut esille useita teknisiä vuorovaikutteisia riskiketjuja, jotka esiintyvät vahinkotekijöinä vaihtelevasti. Uuden tiedon mukaan näyttäisi luonnon riskit teknisiin riskeihin nähden olevan marginaalisia.

Vakuutusmaksut

Vakuutusmaksut näyttäisi jakaantuvan epäjohdonmukaisesti vahingon aiheutuksen, -vastuun ja -maksajan kesken.

Vastuuvakuutukset

Tuotannossa esiintyy porauskone-, porausurakointi-, korjauspalvelu- ja vedenottolaitteiston vastuut. Näiden perusteella vakuutustuotteita tarjotaan ja korvauksia maksetaan vaihtelevasti vakuutusyhtiöistä riippuen. Pumppuja on vakuutettu ja korvattu myös ns. konerikkovakuutuksesta.

Porauskoneiden valmistajan vastuu vesikaivon porauksessa

Vastuu näyttäisi olevan kyseenalainen, koska porausvaunuja ei varsinaisesti valmisteta ko. vesikaivon poraukseen soveltuvaksi. Vaunuja valmistetaan ns. pintaporausvaunuiksi louhoksille ja tunneliporaukseen. Porausvaunuja käytetään sattumanvaraisesti porausurakoitsijan vastuulla vesikaivon poraukseen ilman talousvesikaivon edellyttämää laadunvarmistusta ja koneen käyttöstandardia, jotta veden WHO- laatustandardi toteutuisi.

Porakaivon korjauksen vastuuvakuutukset

Suomessa on yksi porakaivojen rakenteiden avaukseen, materiaalin vaihtoon ja kaivon peruskorjaukseen erikoistunut yritys. www.porakaivokorjaus.fi Allekirjoittanut edustaa kyseistä yritystä. Korjausyritykselle on myönnetty vastuuvakuutus, joka kattaa korjauskohteelle, porakaivolle aiheutetun vahingon sekä korjauskohteen ympäristössä tapahtuvan vahingon korvauksen. Korjaustoiminnan myötä on saatu uutta infoa maanalaisesta riskimaailmasta sovellettavaksi.

Ennalta ehkäisevä vahingon torjunta

Vakuutusyhtiöt ja vakuutusyhtiöiden keskusjärjestö pyrkivät edistämään ja kampanjoimaan eri tavoin yleisesti vahingontorjuntaa. Ennaltaehkäisevä vahingontorjunta nähdään järkevänä, tehokkaana ja kaikkia osapuolia sekä ympäristöä hyödyttävänä toimintamuotona.
 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

20. Anonyymi porakaivon korjaustarina

20. Anonyymi porakaivon korjaustarina

 

Ennen korjausta

Loma- asunnolle porattiin porakaivo. Kaivossa on syvä, ruostuva maaporausputkitus ja tiivisteellinen muovieriste. Omistaja epäilee putkituksen aiheuttavan veteen ruosteisuutta. Muovieristeen epäillään olevan tehoton estämään ruostuvan suojaputken haitat vedelle. Veden lisätty huuhtelupumppaus poistaa vedestä ruosteisuuden. Tällä perusteella voidaan päätellä, jos luontainen pohjavesi olisi ruosteista, se olisi sitä myös huuhtelupumppauksella.

Kaivon omistaja on pyytänyt porausurakoitsijaa korjaamaan vettä pilaavan rakenteen. Porausurakoitsija aloitti ruostuvan kaivon rakenteen korjauksen, mutta hän jätti korjauksen kesken.

Tehtiin koepumppaus, jossa todettiin pohjaveden säilyneen hyvälaatuisena. Kaivon omistaja halusi korjauttaa kaivon ruostumattomalla teräksellä.

Määrityksin vedestä on todettu korkea ja epävakaa rautapitoisuus. Vedestä on todettu myös aistimalla veden laatuvirheet.

Veden rautapitoisuuden vaihtelu                                                                                                                   0,2- 10 mg/l

Korjaus 2016

Kaivoon asennettiin ruostumaton teräsputki puristusliitoksin ja kumitiivistein. Poraus todettiin kuivaksi ja tiivistys avattiin. Rautainen ruostuva suojaputki poistettiin.

WHO standardin mukainen veden rautapitoisuuden laatuvaatimus:                                                       alle 0,3 mg/l

Korjaaja on osoittanut suomalaisen kalliopohjaveden luontaiseksi rautapitoisuudeksi                        alle 0,05 mg/l

Korjauksen jälkeen

Vedessä on ”syvä jälki” rakenneperäisestä rauta jäämästä. Veden syvä rautapitoisuusjäämä ei riipu veden virtaamasta. WHO asettama 0,3 mg/l rautapitoisuuden vähimmäisvaatimus toteutui.

Veden rautapitoisuus, vakio                                                                                                                             0,2 mg/l

Asiakas

Asiakas on tyytyväinen korjaukseen ja näin saatuun veden erinomaiseen laatuun ja määrään.  Rapautumiskuoren pohjavesi on kirkasta ja hyvälaatuista myös virtaamattomana ilman puhdistavaa huuhtelupumppausta.

Korkean ja epävakaan veden rautapitoisuuden syyksi osoittautui virheellinen rakenne. Tämän vuoksi porakaivojen rakennetta ja tuotantoa tulee kehittää.

Rakenneperäisen ruosteen saastuttaman vesilaitteiston, säiliöiden ja järjestelmän puhdistus oli työlästä ja hankalaa.

Porausurakoitsijoilla näyttäisi olevan väärä käsitys kalliopohjaveden rautapitoisuuden syystä. Tarvitaan oikaisu.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

   

Vesi- ja energiaporakaivon julkinen hallinto- ja valvonta

Vesi- ja energiaporakaivon julkinen hallinto- ja valvonta

 

Valvonta- ja lupaviranomainen Suomen ympäristökeskus on ohjeistanut suunnittelemattoman, tarkastamattoman, hyväksymättömän ja testaamattoman porakaivon

- porauskoneet ja porausmenettelyn

- rakentamisen ja eristämisen

- vedenoton

- pohjaveden suojelun

 

Ohjeet ovat ristiriitaiset vaatimuksiin nähden mm.

-pohjaveden suojelu

-pohjaveden pilaantuminen ja saastuminen

-kaivoveden pilaantuminen ja saastuminen

-materiaalivalinnat

-kaivon materiaalinen korroosio ja korroosion suojaus

-vedenoton rajoittaminen kaivon veden luontaiseen antoisuuteen nähden

-pohjaveden lakisääteinen ehdoton pilaamis- ja muuttamiskielto

-terveydelliset talousveden vaatimukset

 

Pohjavesikaivon ympäristö- ja rakennusvalvonta

-ympäristövalvontaa ei ole organisoitu kenellekään viranomaiselle kuuluvaksi

-rakennusvalvontaa ei ole organisoitu kenellekään viranomaiselle kuuluvaksi

-omavalvontaa ei ole ohjeistettu porakaivon kuluttajalle

 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

 

Kalliokaivon paineaukaisu

Kalliokaivon paineaukaisu

Miksi paineaukaistaan

Syväsyntyisen kiteisen kallioperän alueilla ei kallioaineksella ole ominaisvesipitoisuutta. Tämä johtuu siitä, ettei kiviaines sisällä huokospitoisuutta lainkaan. Kallioaines on tiivis, huokoseton ja vedetön. Kallioperä sen sijaan voi käsittää rakoilu-, rapautumiskuorta ja täytteisiä osuuksia, joilla satunnaisesti on vesipitoisuutta ja veden johtavuutta. Tämän vuoksi porauksen osuessa ns. ehjään kallioon, poraus jää syvästä porauksesta huolimatta kuivaksi. Tällöin joudutaan vesitakuun täyttämiseksi turvautumaan ns. paineaukaisuun.

Ehjät, kuivat poraukset tunnistaa porausvaiheessa hienojakoisesta, perunajauhoa muistuttavasta pölyävästä poraussoijasta. Karkea, jopa sokeripalan kokoinen poraussoijarae on osoitus vesipitoisesta vettä johtavasta kerrostumasta. Tällöin poraussoijan mukana purkautuu runsaasti myös pohjavettä.

Pinta-alkuisilla kallioperän sedimenttikiviosuuksilla kiviaineksella on vesipitoisuutta ja veden johtavuutta. Tällöin kiviaines on huokoinen ”sienimäinen”. Paineaukaisua ei tarvita, vaan poraus riittää vedenhankintaan. Suomen kallioperä ei juurikaan sisällä sedimenttisiä kallioperäosuuksia.

Paineaukaisun tekniikat

Paineistus on pitkään ollut käytössä eri muodoissaan. Aluksi paineistus tehtiin räjähteillä. Nykyisin porakuilu tulpataan ja johdetaan tilaan suuri paine. Prosessia hallitaan painetta säätämällä ja tarkkailemalla paineen muodostumista ja käyttäytymistä. Paineistuksella on saatu kaivon vedenantoisuutta lisättyä.   

Paineistuksen riskit

Kuten tiedämme hydrauliikasta, paineistus kohdistuu vesivälitteisesti laajalle ja hallitsemattomasti lähisuojavyöhykkeelle ja ehkä laajemmallekin alueelle. Kiinteistökohtainen vesihuolto ja lähisuojavyöhyke käsittää, niin puhtaat- kuin jätevesikaivot, hulevesijärjestelmät, energiakaivot, avovesistöt, kalliolouhokset ja muut epäpuhtaat vedet. Paineavauksista aiheutuu kaksisuuntaista ristiin saastumista ja muodostavat vuorovaikutteisia ”pilaantumisen verkostoja”

Tästä seuraa se, ettei paineaukaisun vaikutusta voida ennakkoon ennustaa. Pohjavesi saattaa pilaantua välittömästi tai vuosien jälkeen paineistukset avattua ei toivottuja vesiyhteyksiä epäpuhtaisiin vesiin. Ts. kaivon veden antoisuus saadaan lisääntymään veden laadun kustannuksella.

Osa paineaukaisuista tuottaa toivotun tuloksen ja vesihuolto avattuna täyttää vaatimukset.

 Vahingon korjaaminen

Kun paineistuksen seurauksena vesi pilaantuu, vahingon korjaaminen on hankalaa ja usein mahdotonta.

Vahinkoon voi kytkeytyä useita eri omistajien pohjavesikaivoja. Tällöin puhutaan ristiin saastumisesta. Vahingon voi rinnastaa niihin esimerkkitapauksiin, joissa tunnistettava energiakaivojen lämmönsiirtoneste etanoli on todettu leviävän laajalle alueelle useisiin pohjavesikaivoihin. Tällöin on jouduttu vahinko ratkaisemaan vedenjakeluverkoston rakentamisella ja päädytty kaivojen hylkäämiseen.    

Vastuu paineaukaisun vahingoista

Vastuiden määrittely ympäristön, tilaajan ja paineaukaisijan suhteen on epämääräinen. Oikeudellisesti katsotaan, että päävastuullinen on hankkeeseen ryhtyjä eli kiinteistön omistaja ja tilaaja. Vastuu on määritelty koskemaan rakentamista ja rakenteiden ylläpitoa.

Paineaukaisun rajoittaminen
Paineistuksen ympäristövaikutukset tunnetaan huonosta, eikä niitä ole tieteellisesti tutkittu. Edellisten riskien vuoksi tulisikin harkita paineistuksen rajoittamista, siten ettei paineaukaisua voida hyväksyä ainakaan nykyisessä muodossa. Jos paineistus aiotaan edelleen pitää vaihtoehtona ratkaista kuivan porauksen saaminen käyttökelpoiseksi, tulisi paineistus ohjeistaa, ympäristöriskit ja niiden vastuut määritellä sekä paineistetun kaivon veden laatua ja laatuvaihtelua tulisi verrata edustavasti määritettyyn luontaiseen pohjavesilaatuun.

Vesikaivon pohjaveden muodostumisalueella, lähisuojavyöhykkeellä pohjavettä pilaava toiminta ja veden pilaaminen on kielletty. Tällaisia toimia ovat mm. kallion rakentaminen, energian poraaminen, louhiminen, räjäyttäminen, paineistus, maankaivu, hulevesien imeytys, jätevesien imeyttäminen jne. Edellä kuvattu toiminnan rajoittamine perustuu yleismääräykseen siitä, ettei kenelläkään ole oikeutta pilata pohjavettä. Lainsäädäntö on tässä mielessä ehdoton.

Pohjaveden hankinnassa paineaukaisun riskit tulisi ottaa haltuun ja tehdä paineaukaisu ja sen ympäristövaikutukset läpinäkyviksi.
 

Asko Vasarvuori

Porakaivojen korjauksen asiantuntija