5. Anonyymi porakaivon korjaustarina

5. Anonyymi porakaivon korjaustarina

 

Ennen korjausta

Sähköistämättömälle loma-asunnolle on seitsemän metrin rautaisella suojaputkella maaporattu 4,5” ja muovieristetty porakaivo, josta vettä nostetaan käsipumpulla. Korroosioherkkä käsipumppu vaihdettiin porausurakoitsijan toimesta, koska epäiltiin sen aiheuttavan veden ruosteisuuden ja pilaantumisen. Toimenpide ei ollut riittävä, vaan vedessä oli edelleen ruosteongelma.  
Veden määrä on ollut riittävä, mutta veden laatu on ollut niin huono, ettei sitä ole lainkaan voinut käyttää talousvetenä. Korkeat rautapitoisuudet ja aistittavat haju ja makuvirheet ovat estäneet veden käytön. Vedestä on määritetty jopa 22 mg/ rautapitoisuus ja todettu happikato. Omistaja on kuvaillut veden laatua alusta alkaen tympeän hajuiseksi ja pahanmakuiseksi. Vettä ei ole voinut juoda eikä käyttää edes tiskaukseen, sillä astiat värjäytyivät ja tulivat tahmeiksi. Yritimme ahkerasti pumppaamalla saada tilannetta korjaantumaan, mutta turhaan.

Omistaja päätti korjauttaa yli kaksikymmentä vuotta vanhan ja hylätyn porakaivon. Vaihdattaa ruostuvan maaputken ja muovieristeen ruostumattomaan teräkseen. Vaikka korjauksessa on riski, omistaja katsoi, ettei kaivolla hylättynäkään ole mitään käyttöarvoa eikä menetettävää. 

Veden rautapitoisuus: 2- 22 mg/l, epävakaa, aistittavat virheet

Korjaus 2002

Materiaalinen korjaus onnistui. Muovieriste poistettiin. Ruostumaton teräsputki asennettiin sisään ja ruostuva suojaputki poistettiin.
Standardinmukainen veden rautapitoisuuden tavoite: Alle 0,3 mg/l

Korjaajan kokemusperäinen tieto kalliopohjaveden luontaisesta rautapitoisuudesta alle 0,05 mg/l

 Korjauksen jälkeen

Ilmeisesti rakenteellinen hapenkulutus ja huono happitila aiheuttanut ajan myötä syvän pilaantumisen ja hidastanut korjauksen jälkeen elpymistä luonnontilaiseksi. Korjauksen myötä vedelle kuitenkin palautui käyttöarvo talousvetenä.   

Ajan kuluessa kaivon vesi on parantunut vuosi vuodelta. Omistaja on nykyisin hyvin tyytyväinen veden laatuun ja määrään vaikka vedessä onkin tuo rakenteen aiheuttama rautapitoisuus jäämä.

Veden rautapitoisuus: 0,1- 1,0 mg/l, epävakaa. Standardin mukainen veden laatutavoite ei toteutunut.

Asiakas

 ”Ennen korjausta vesi oli tympeän hajuista ja pahan makuista. Sitä ei voinut juoda käyttää edes tiskaukseen. Olemme tyytyväisiä korjaantuneeseen kaivovetemme laatuun.”

 

4.Anonyymi porakaivon korjaustarina

4. Anonyymi porakaivon korjaustarina

 

Ennen korjausta

Omakotitalossa on ollut runsaasti vesihuollon kanssa ongelmia. Kaksi rengaskaivoa ovat epäonnistuneet. Maakerros ei sovellu pienen vesipitoisuuden ja pintaepäpuhtauksien vuoksi talousveden hankintaan.

Porakaivo on toteutettu ruostuvalla yhdeksän metrisellä maaporausputkella vanhaan kuivuneeseen betoni- vesirengaskaivoon. Rengaskaivon veden rautapitoisuus ongelmaton 0,05 mg/l. Vesi on ollut porakaivossa voimakkaasti rautapitoista ja siinä on ollut haju- maku ja väriongelmat. Omistaja on hankkinut kustannuksellaan suodattimen, jonka avulla hän on saanut pidettyä veden käyttökelpoisena.

Heti pumpattuna vesi kirkasta, mutta värjääntyy muutamassa tunnissa ruosteiseksi. Kaivossa happikato ja vesi voimakkaasti rautapitoista.

Kaivolla tehtiin veden virtauskoe, jossa todettiin, että veden virtausmäärän noustua pumppauksella yli yhteen kuutiometriin vuorokaudessa, kaivovedestä ongelmallinen rautapitoisuus poistui kokonaan <0,3 mg/l. Virtauksen alentuessa kulutusta vastaavaan 0,4 kuutiometriin vuorokaudessa veden rautapitoisuus nousi 6-9 mg/l.  Koe toistettiin useita kertoja ja useilla virtaustehoilla. Tulos oli aina olosuhdetta vastaavasti säännönmukainen ja epälineaarinen 1:1. 

Suodattimen vaatimasta ylläpidosta johtuen ja virtauskokeen tuloksen perusteella omistaja päätti vaihdattaa ruostuvan ja liukenevan maaporausputken ruostumattomaan teräsmateriaaliin. Koska korjaus on testi, ei korjauksesta laskuteta ja korjaukseen liittyy riski. Keksintösäätiö rahoitti ruostumattomat suojaputket.     

Veden rautapitoisuus: 0,30- 10,00 mg/l, epävakaa, aistittavat virheet

Korjaus 2002

Korjauksessa epäonnistuttiin. Vanhaa ruostuvaa suojaputkea ylös nostettaessa uusi korjausputki takertui poistettavaan putkeen sillä seurauksella, että myös ruostumaton korjausputki poistui ja kaivo sortui.

Standardinmukaisen veden rautapitoisuuden tavoite alle 0,30 mg/l

Korjaajan kokemusperäinen tieto kalliopohjaveden luontaisesta rautapitoisuudesta alle 0,05 mg/l

 Korjauksen jälkeen

Korjaus on edelleen keskeytyksissä. Korjaaja olisi jatkanut korjauksen loppuun, mutta omista päätti kytkeä kiinteistön kunnalliseen vesijohtoverkkoon.

Veden rautapitoisuus: Ei toistaiseksi mittaustuloksia

Asiakas

”Omistaja ei luonnollisesti ole tyytyväinen porakaivoonsa, mutta ei myöskään keskeytettyyn suojaputken materiaaliseen korjaukseen. Korjaaja pahoitteli epäonnistumistaan.”

 

Porakaivon omistaja- Edunvalvonta

Porakaivon omistaja- Edunvalvonta

Edunvalvonta

Pora- putkikaivojen omistajat eivät ole järjestäytyneet vesihuollossaan edunvalvonnallisesti. Porakaivoja ei myöskään ole määritelty valvonnallisesti kenenkään viranomaisen vastuualueeseen. Tästä on seurauksena porakaivojen villiys tuotannossa ja markkinoinnissa. Porakaivoja tuotetaan sattumanvaraisesti ilman suunnittelua ja urakoitsijan ehdoilla miten milloinkin. Ohjeet ovat hajanaiset, eikä yhtenevää kansainvälistä ISO- standardisointia ole toteutettu. Porakaivojen hylky- ja suodatusprosentit ovat korkeita. Eräillä riskialueilla putkikaivot sairastavat kaivonomistajan syöpään ja käyttäessään vettä ovat joutuneet arseeni massamyrkytyksen kohteeksi. Tässä mielessä pahin katastrofialue on Indo- Ganges tasanko 1,5 milj km ²  Kaakkois-Aasiassa. Suomessa porakaivojen hylkyprosentti on 16 eli 36 000 kpl. Suomen tunnuslukujen muuntaminen kansainväliseksi tehdään kertomalla luku sadalla.

 

Vesihuollon kehittäminen

Vesihuoltoa tulisi kehittää perustettavan järjestön suuntaan siten, että kuluttajille tarjottaisi turvalliseksi suunniteltuja porakaivotuotteita ja palveluita. Tavalla tai toisella tulisi luoda järjestelmä, jolla voitaisiin oikaista epäkohta. Niin tarpeellinen, odotettu ja hyvä pohjavesi tulisi saada kuluttajille tarkoituksenmukaisesti niin määrän kuin laadunkin suhteen. Tämän ympäristöterveyden alaan kuuluvan vesihuoltoprofiilin noston toteuttamiseksi tulee jonkin perustettavan tahon ottaa vastuu ympäristöstä ja kuluttajasta.

 

Henkilöresurssit ja rahoitus

Järjestön toiminta perustuisi varainhankintaan, jolla toteutetaan tarvittavat kartoitukset, selvitykset ja tutkimukset. Rahanlähteinä ovat kaivojen omistajat, julkiset- ja sosioekonomiset avustusrahoittajat.  Organisaatiossa palkkalistoille kuuluvat luonnollisesti alan asiantuntijat, joilla on edellytykset arvioida nykyistä yksityisen vesihuollon tilaa, riskejä ja kehittämisen mahdollisuuksia. Toimihenkilöillä oltava kyky arvioida ympäristön tilaa oikeudellisesti.  Olennaista roolia näyttelevät myös tiedotus. Epäkohdat tulee saattaa läpinäkyväksi, varoittaminen niistä. Yhteyksien luominen viranomaisten, lainlaatijoiden ja laillisuuden valvojien kanssa.  

 

Koulutus

Informoidaan ja koulutetaan putki- porauskone teollisuuden, urakoinnin ja julkisen valvonnan toimijoita siten, että tarkoituksenmukaisuus ja kokonaisedullisuus yksityisessä vesihuollossa toteutuvat. Koulutus ulotetaan myös kaivojen kokonaisedulliseen käytönohjaukseen, omavalvontaan ja pohjavesien suojeluun. Toimijoille asetetaan lisenssi-, pätevyys- ja passivaatimukset. Koska ympäristön pilaantuminen kaivoista vyöhykkeittäin on tapahtunut, tulee myös luoda ohjelma ympäristön puhdistamiseksi ja palauttamiseksi alkuperäiseen pohjavesitilaan.

Edunvalvonnan toiminta- alue

Vastuujärjestöllä ei ole maantieteellistä toimintarajoitusta, koska yksityisen vesihuollon tila maailmalla on yhtenevästi ongelmainen. Ongelmien luonne maailmalla vaihtelee geologisten, sää- ja käyttäjäolosuhteiden mukaisesti. Ongelmavariantit vaihtelevat oireettomista- vähän ongelmallisiin ja hengenvaarallisiin muotoihin.

 

Organisoituminen

Yksi tapa organisoitumiseen olisi järjestää julkinen, valtakunnallinen joukkotilaisuus porakaivojen omistajille ja muille asiasta kiinnostuneille. Tilaisuuteen olisi kutsuttu myös julkisten tiedotusvälineiden edustajat. Tilaisuudessa keskusteltaisiin organisoitumiseen liittyvistä asioista ja olisi mahdollista tehdä perustamispäätös järjestöstä.  

 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

 

 

Porakaivon uppopumpun sähköjohdinten sidonta

Porakaivon uppopumpun sähköjohdinten sidonta

 

Uppopumput

Koska porakaivot ovat syviä, ei niiden veden pumppaukseen usein riitä imupainepumppu. Uppopumpun sähkömoottorille johdetaan sähkövirta vesiupotukseen soveltuvalla kaapelilla. Upotettavalta sähkölaitteistolta ja johtimilta edellytetään ehdotonta vesitiiviyttä.

 

Sidonnassa todetut puutteet ja vauriot

Pystyyn asennettu syöttökaapeli tulee asentaa ja sitoa pumpun valmistajan ohjeen mukaisesti, jotta ongelmilta vältytään. Kaapeli altistuu kosteuden lisäksi mekaaniselle vetojännitykselle ja hankaumille. Kaapelin vaurioiduttua hankauksesta paljastumalla tai katkeamalla vesikontakti aiheuttaa johtimissa oikosulun ja virran rajoittimen laukeamisen.

Ennenaikaisen kaapelivaurion voi aiheuttaa useat syyt. Kaapelin sidonta on tehty väärin tai sidontaa ei ole tehty lainkaan. Sidonnassa käytetään sopimattomia sidontatarvikkeita, teippejä tai nippusiteitä. Sidonta ei pidä, vaan luistaa vetosuunnassa. Sidonnan tarvikkeet pettävät, liimat liukenee ja nippusiteiden lukot pettävät. Sähköliitokset ovat sopimattomia tai niiden asennus on epäonnistunut. Pistotulpissa olevat o- renkaan asennettu ilma voitelua ja rikkoutuneet jo asennusvaiheessa. Sidonnassa ei jätetä vetosuunnassa riittävää pelivaraa kaapeliin. Kaapeliin kohdistuu suuri vetojännitys seurauksena kaapeli- tai liitinvaurio.  Löysälle jätetty kaapeli aiheuttaa kaapelipussis ja altistumisen hankaumille kallion porattua rouhepintaa vasten.

Sidonnasta johtuvat vauriot ja puutteet voivat aiheuttaa myös kaapelin valahtamisen pumpun ja porauskuilun seinämän väliin, josta voi olla seurauksena pumpun jumittuminen ja kaivon hylkääntyminen.

 Muut kaapelivaurioita aiheuttavat tekijät

Maaporauksen maakengässä saattaa olla iskevän vasaran aiheuttamia purseita. Purseet terävinä aiheuttavat porakaivossa kaapeli- tai sidontavaurion, viiltoja vaikka sidonta olisi kuinka hyvä, hyvin tehty tahansa.  

Myös turvalangan virheellinen, kannattava asennus saattaa aiheuttaa nousuputken mutkittumisen, josta seuraa putken sekä kaapelin nojaaminen kallioseinämään. Tästä aiheutuu hiertymä ja vaurio, vaikka sidonta olisi tehty kuinka hyvin tahansa.

Pumpun käyntiuseuden virheellinen säätö aiheuttaa hakkaavan käynnistyy- sammuu liikehdinnän nousuputkeen. Tästä aiheutuu huomattava hiertymien ja vaurioiden riski, vaikka sidonta olisi kuinka hyvä tahansa.

Ohjeenmukainen sidonta

Erään ohjeen mukaan kaapeli tulisi sitoa nousuputkeen 3 metrin välein. Sidontaan käytetään tarkoitukseen suunniteltuja nastakiinnikkeellisiä NBR-kumisiteitä, joiden sidontatapa on ohjeistettu. Ohjeen mukaisesti kumiside kiedotaan pingottaen ensin kaapelin ja turvalangan ympäri ja tämän jälkeen kaksi kertaa nousuputken, kumikaapelin ja turvalangan ympäri ja lukitaan nastalla.  

Siteiden MBR- kumimateriaali on elintarvikevedelle tyyppihyväksytty ja kestoiältään riittävä. Kumiside tarttuu hyvin pinnoille eikä luista vesiupotuksessakaan. Kumiside on hellävarainen sopivasti joustava eikä aiheuta vaurioita kumikaapelille. Siteiden pidätysvoima ja sidontatiheys on mitoitettu riittäväksi.

Aika-ajoin tulee pumppu nostaa kaivosta pois ja tarkastaa pumpun ja sidontojen kunto  ja tarvittaessa korjata sidonta. Pumppua nostettaessa ja laskettua tulee huolehtia ettei kaapeli ja sidonta takertele ja vaurioidu.

 

Kumisiteet eivät kuulu pumpputoimituksiin

Pumppuja siis myydään ilman kumisiteitä, vaikka siteet tarvitaan joka ainoassa pumppuasennuksessa. Tästä aiheutuu se, ettei siteitä ole silloin, kun pumpun asennus alkaa. Tällöin käytetään toissijaisia ja sopimattomia tarvikkeita ja työtapoja nippusiteitä ja teippejä. Jätetään jopa sitomatta. Seurauksena sidonnan lyhytikäisyys, pettäminen ja moninaiset vauriot.  Kumisiteiden saatavuus on huono. Olen löytänyt niitä ainoastaan Lahdesta Dahlilta.  

 Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija

 

Porakaivon rakenteissa liukeneva raskasmetalli- Terveysriski

Porakaivon rakenteissa liukeneva raskasmetalli- Terveysriski

 

Liukeneva seinämä

Porakaivojen rakenteessa on hiiliteräsputkirakenne, joka liukenee voimakkaasti tuhoisassa vesirajakorroosiossa. Haittojen torjuntaan käytetään muovieristettä, joka on todettu epävarmaksi ja ohjeen vastaiseksi. Eriste ei estä raskasmetallin liukenemista.

 Liukenemisesta aiheutuu raskasmetallien rikastuminen pohja-,kaivo- ja käyttöveteen. Sallituissa rajapitoisuuksissa ylityksiä. Lisäksi rakenne aiheuttaa hapenkulutuksen, joka aiheuttaa happikatoa ja pelkistää pohjavesiympäristön maametalleja liuottavaksi. Maaperän maametalleissa on alueellisesti useita raskasmetalleja, jotka ovat erityisen vaarallisia jo miljardin osina mm. arseeni. 

Vaatimustenvastaisuus

Kaivorakenne ja sen ohje ovat rakenne- ja veden laatuvaatimusten kanssa ristiriidassa. Epävakaa kaivorakenne aiheuttaa erinomaisen pohjaveden laadun muuttumisen epävarmaksi, vaaralliseksi ja käyttöarvottomaksi.

Riskin haltuunotto

Havainto vettä pilaavasta ja myrkyttävästä rakenteesta edellyttää pikaisia riskin haltuunottotoimia vaaran ja vahingon estämiseksi.

Tunnistus

Vakava vesihuoltoon liittyvä sietämätön riski oirehtii mm. aistittavina kaivon metallisena ruostuvana seinämärakenteena, sisäpuolisena irto- muovieristeenä, veden ruosteisuutena, -haju ja -makuvirheinä sekä veden värjäys- ja sameusmuunnelmina. Veden tutkimustodistuksissa esiintyy suurta sattumanvaraista laatuvaihtelua mm. rauta- ja mangaanipitoisuuksissa erityisesti veden käyttörytmin vaihdellessa yksityisissä OK- ja lomakiinteistöissä. Veden laatu hajoaa ennustamattomaksi ja -vaatimukset tutkimustodistusten lausunnoissa toteutuu ja/tai  ei toteudu.

Luontainen rautapitoisuus

Uuden kokeellisen materiaalin vaihtotutkimuksen mukaan suomalaisen maannoksen alapuolisen ja luonnontilaisen kalliopohjaveden rautapitoisuus on ongelmaton ja vakio alle 0,05 mg/l. Hyväksymisraja pitoisuudelle on 0,2-0,4 mg/l.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija

 

 

Juuttunut porakaivopumppu

Juuttunut porakaivopumppu

Juuttumisen aiheuttajat

Juuttuminen voi aiheutua kaivon vapaan tilan pienentymisestä tai pumppulaitteen halkaisijan suurentumisesta. Lisäksi pummpu voi kiilautua tai hautautua ylimääräisen aineksen seurauksena. Lisäksi pummpu voi takerrella kaivotilassa oleviin esteisiin, eristysputken olakkeisiin tai kallion rouhitun porauspinnan epätasaisuuksiin.

Käydään läpi hiukan tarkemmin juuttumisen syitä.

Kaivotila voi pienentyä mm. viruvan muovisen eristysputken muodonmuutoksen seurauksena. Tällainen muodonmuutos on yleinen, kun muovinen eristysputki ei kestä esiintyvää ulkopuolista painetta ja painuu kassaan, ns. lommahtaa sisään. Vapaa kaivotila voi pienentyä myös kallioseinämän sortuman seurauksena.

Pumppulaite voi eräissä tilanteissa vaurioitua siten, että sen halkaisija suurenee. Eräässä pumpussa on siivilärakenne, joka siirtyessään pois paikaltaan aiheuttaa mitoituksen suurentumisen ja jumittaa pumppua esim. eristysputken olakkeisiin.

Pumppu voi kiilaantua ylimääräisen aineksen seurauksena. Kallioseinämästä irtoaa kivinokare pumpun väliin, jolloin pumppu jumittuu. Jumitusta voi aiheuttaa myös esim. sähkökaapelin valahtaminen kiinnikkeistään pumpun ja kallioseinämän väliin. Pumppu voi myös hautautua eroosiohiekan sisään. Eroosiohiekkaa vuotaa kaivoon ja taso nousee pohjalta pumppuun asti, jolloin tapahtuu hautautuminen ja pumppu jumiutuu.

Kaivon seinämä ei ole tasainen, vaan siinä on olakkeita ja rösojä, jolloin pumpun kaulukset voivat takerrella, estää pumpun noston. Erityisesti silloin, kun pumpun välys on pieni ja pumpun ja jäykän muoviputken asennus ei ole symmetrinen ja kaivossa on olakkeita.

Pumpun ylösnosto voi estyä myös ns.painemansetin jumiutumisen seurauksena. Mansetin yläpuolle saattaa kasaantua suurehko määrä eroosion kuljettamaa maa-ainesta, joka estää pumpun noston vaikka mansetin vapauttava paine saataisiinkin mansetista poistettua.

Pumpun korjaaminen tai vaihtaminen voi myös estyä siitä syystä, että pumppu irtoaa nousuputken liitoksesta ja putoaa turvalangan puuttuessa kaivon pohjalle kaivoromuksi. 

 Miten juuttumisesta voidaan selviytyä

Juuttumisen korjaaminen on hyvin haastavaa. Jumiutumisen aiheuttaja on syvällä kallion sisällä ahtaassa tilassa, näin ollen ei päästä operoimaan itse aiheuttajaa. Pumppua nostettaessa voidaan nostovoimaa lisätä, mutta se on hyvin rajallista, koska johteet katkeavat noin 1000 kg paikkeilla.

Eristeputken poistoa voi myös rajoitetusti harkita, jolloin vapaa tila suurenee.

Pumppu voidaan paineistaa eli pudottaa kaivon pohjalle ”kaivoromuksi” ja korvata uudella.

Jonkin verran ongelmaa ratkaistaan myös poraamalla uusi rinnakkaiskaivo asentamalla uusi pumppu.

 

Juuttumisen estäminen ennakolta

Juuttumista voidaan estää paremmalla suunnittelulla ja toteuttamalla rakenne siten, ettei jumittuminen ole mahdollista.

Pumpun asennus tulee tehdä huolellisesti ohjeiden mukaisesti. Liitokset tulee olla lujia, tukiholkillisia ja metallirakenteisia. Liittimien ja nousuputken vetokestävyys tulee olla testattu ja vaatimusten mukainen. Vetokestävyys tulee mitoittaa pumpun syvyysasennuksen mukaisesti. Pumpussa tulee olla korroosiota kestävä turvalanka asianmukaisesti tuplasakkelein asennettuna. Pumppu tulee asentaa nousuputken varaan ja turvalanka tulee olla vain ”pinnassa, löysällä”

Pumpun kannatusripustus tulee olla asiallinen ja riittävän kestävä tykyttävään rasitukseen. Huomaa, että rasitus kasvaa huomattavasti, kun veden taso pumpattaessa alenee. Rasitusta voi kerääntyä hyvinkin sata kiloa.

Pumpun syöttökaapeli tulee asentaa ohjeiden mukaisesti siihen tarkoitetuilla kumisiteillä. Teipit eikä nippusiteet ole hyväksyttäviä sidontatapoja. Tällöin kaapeli ei luista eikä valahda.

Pumppu tulee asentaa sileäpintaisen suojaputken osuudelle, jolloin sortumasta johtuvaa jumittumista ei pääse tapahtumaan.

Suojaputken lujuuden tulee olla riittävä esiintyvään maapaineeseen nähden, jotta kaivotila pysyy auki.

Porakaivotilan vapaan halkaisijan ja pumpun halkaisijan välys tulisi olla riittävä, jotta juuttumisen riski pienenee.

Painevesi automatiikka tulee huoltaa ja pitää sellaisena, ettei tykyttävä rasitus vaurioita pumppua ja ripustusta.

Kaivon suu tulee varustaa siten, ettei kaivotilaa  pääse vieraita esineitä eikä pieneläimiä, mutta ilmanvaihto toimii.

Riskien vakuuttaminen ja vahingonkorvaus

Eräillä vakuutusyhtiöillä on vakuutustuotteita, jotka korvaavat äkillisiä pumppuvahinkoja, jumiutumisia, salamaniskuja jne. rajoitetusti.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija

 

 

Ruostumalla reikiintyvät porakaivon suojaputket

Ruostumalla reikiintyvä porakaivon suojaputket

 

Korroosioherkkä suojaputki – Metalleille herkkä vesi

Yksityisiin porakaivoihin on ohjeistettu vaatimustenvastainen hiiliteräsmateriaali. Pohjavesikaivojen vesiraja- korroosiorasitus on erittäin voimakas. Hiiliteräksellä ei ole lainkaan korroosionkestävyyttä. Tästä on seurauksena metallin massa- siirtymät rakenteesta veteen. Metalleille herkkä vesi pilaantuu. Korroosio johtaa happikatoon. Rakenne menettää poikkipintaa ja painoaan. Kuoppakorroosiossa muodostuu erittäin nopeaa korroosion etenemistä.

Korroosion etenemä ulkovaipalta

Ulkovaipalla ns. maapuolella muodostuu usein olosuhde, jossa kuoppakorroosio muodostuu vesirajalla erittäin tuhoiseksi. Korjauksissa rakenteiden avauksessa on tehty havainto, että 4 millimetrin seinämä on ruostunut puhki yhdeksässä vuodessa. Tämä vastaa 0,44 millimetrin vuosietenemää. Tässä tapauksessa porakaivon kestoikä oli vain 9 vuotta. 

Suorat metallipäästöt

Ruostumisen seurauksena rakenteen ja pinnallisen kerrostuman terveyshaitalliset epäpuhtaudet ja metallit siirtyvät vesitilaan ja vesivirtaan. Tästä on seurauksena kaivoveden, pohjaveden ja käyttöveden pilaantuminen enemmän tai vähemmän.

Maametallien ja hiekan mobilisaatio

Epäsuorina haittoina esiintyy korroosion hapenkulutuksen seurauksena happikatoa. Pohjavesikerrostuma pelkistyy ja maaperään kiinnittyneitä maametalleja rikastuu ja kulkeutuu sattumanvaraisesti kulutusveteen. 

Ruostuvan seinämän puhjettua, vesi kuljettaa maa-ainesta kaivoon. Maa-aines aiheuttaa moninaista likaantumista ja käyttö-häiriöitä vesihuollossa.  

Reikiintymisaika ja korroosiovara

Korroosio- olosuhteessa yleensä rakenteille lasketaan korroosiovaraa, jotta rakenne säilyttäisi käyttökelpoisuutensa vaadittavan ajan. Hiiliteräksellä laskennalliset korroosiovarat ovat yleensä suuria tai vaihtoehtoisesti panostetaan korroosion estävään pinnoittamiseen. Pohjavesikaivojen putkistoissa tiedostettua korroosiota eristetään. Eristämiseen liittyy suuret riskit ja ovat tästä syystä petollisia. Pinnoittaminen on hankalaa eikä sovellu ongelman ratkaisuun.

Materiaalivalinnalla voidaan vaikuttaa rakenteen korroosion kestävyyteen. Tämän vuoksi suunnitelmallisissa pohjavesikaivoissa käytetään korroosiota kestäviä materiaaleja kuten muoveja ja ruostumattomia teräksiä. Korroosiota kestävät kevytrakenteet eivät tarvitse korroosiovaraa ja ovat siitä syystä materiaalitehokkaita ja turvallisia. Materiaalit on mahdollista varmistaa testein.

 

 

 

Suomalaisten porakaivojen tila

Porakaivot alkoivat yleistymään 1950 jälkeen. Kaivokanta on kasvanut voimakkaasti lähinnä lämpöporauksien ja loma-asuntojen vesiporauksien myötä.

Vanhemmat porakaivot ovat siinä iässä, että reikiintymistä sekä eristeiden pettämistä tapahtuu enenevästi ja kaivojen käyttöturvallisuus huononee päivä päivältä. Kaivojen putkitusta, veden laatua ja äkillisiä muutoksi veden laadussa on syytä tarkkailla. Ruostuvien kaivojen korjaaminen ruostumattomaksi on järkevää. Rakenteiden edelleen ruostuessa, pilaantuminen etenee, elpyminen huononee. Lommahtaneet muovieristeet ja ruostuneen putken reikiintyminen sekä katkeaminen voi estää materiaalin vaihdon.

Osoituksena porakaivojen huonosta tilasta ovat 36 000 hylättyä ja pohjavettä rasittavaa suomalaista porakaivoa, jotka vastaavat noin 15% kaivojen kokonaismäärästä.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija