Porakaivon rakenteissa liukeneva raskasmetalli- Terveysriski

Porakaivon rakenteissa liukeneva raskasmetalli- Terveysriski

 

Liukeneva seinämä

Porakaivojen rakenteessa on hiiliteräsputkirakenne, joka liukenee voimakkaasti tuhoisassa vesirajakorroosiossa. Haittojen torjuntaan käytetään muovieristettä, joka on todettu epävarmaksi ja ohjeen vastaiseksi. Eriste ei estä raskasmetallin liukenemista.

 Liukenemisesta aiheutuu raskasmetallien rikastuminen pohja-,kaivo- ja käyttöveteen. Sallituissa rajapitoisuuksissa ylityksiä. Lisäksi rakenne aiheuttaa hapenkulutuksen, joka aiheuttaa happikatoa ja pelkistää pohjavesiympäristön maametalleja liuottavaksi. Maaperän maametalleissa on alueellisesti useita raskasmetalleja, jotka ovat erityisen vaarallisia jo miljardin osina mm. arseeni. 

Vaatimustenvastaisuus

Kaivorakenne ja sen ohje ovat rakenne- ja veden laatuvaatimusten kanssa ristiriidassa. Epävakaa kaivorakenne aiheuttaa erinomaisen pohjaveden laadun muuttumisen epävarmaksi, vaaralliseksi ja käyttöarvottomaksi.

Riskin haltuunotto

Havainto vettä pilaavasta ja myrkyttävästä rakenteesta edellyttää pikaisia riskin haltuunottotoimia vaaran ja vahingon estämiseksi.

Tunnistus

Vakava vesihuoltoon liittyvä sietämätön riski oirehtii mm. aistittavina kaivon metallisena ruostuvana seinämärakenteena, sisäpuolisena irto- muovieristeenä, veden ruosteisuutena, -haju ja -makuvirheinä sekä veden värjäys- ja sameusmuunnelmina. Veden tutkimustodistuksissa esiintyy suurta sattumanvaraista laatuvaihtelua mm. rauta- ja mangaanipitoisuuksissa erityisesti veden käyttörytmin vaihdellessa yksityisissä OK- ja lomakiinteistöissä. Veden laatu hajoaa ennustamattomaksi ja -vaatimukset tutkimustodistusten lausunnoissa toteutuu ja/tai  ei toteudu.

Luontainen rautapitoisuus

Uuden kokeellisen materiaalin vaihtotutkimuksen mukaan suomalaisen maannoksen alapuolisen ja luonnontilaisen kalliopohjaveden rautapitoisuus on ongelmaton ja vakio alle 0,05 mg/l. Hyväksymisraja pitoisuudelle on 0,2-0,4 mg/l.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija

 

 

Juuttunut porakaivopumppu

Juuttunut porakaivopumppu

Juuttumisen aiheuttajat

Juuttuminen voi aiheutua kaivon vapaan tilan pienentymisestä tai pumppulaitteen halkaisijan suurentumisesta. Lisäksi pummpu voi kiilautua tai hautautua ylimääräisen aineksen seurauksena. Lisäksi pummpu voi takerrella kaivotilassa oleviin esteisiin, eristysputken olakkeisiin tai kallion rouhitun porauspinnan epätasaisuuksiin.

Käydään läpi hiukan tarkemmin juuttumisen syitä.

Kaivotila voi pienentyä mm. viruvan muovisen eristysputken muodonmuutoksen seurauksena. Tällainen muodonmuutos on yleinen, kun muovinen eristysputki ei kestä esiintyvää ulkopuolista painetta ja painuu kassaan, ns. lommahtaa sisään. Vapaa kaivotila voi pienentyä myös kallioseinämän sortuman seurauksena.

Pumppulaite voi eräissä tilanteissa vaurioitua siten, että sen halkaisija suurenee. Eräässä pumpussa on siivilärakenne, joka siirtyessään pois paikaltaan aiheuttaa mitoituksen suurentumisen ja jumittaa pumppua esim. eristysputken olakkeisiin.

Pumppu voi kiilaantua ylimääräisen aineksen seurauksena. Kallioseinämästä irtoaa kivinokare pumpun väliin, jolloin pumppu jumittuu. Jumitusta voi aiheuttaa myös esim. sähkökaapelin valahtaminen kiinnikkeistään pumpun ja kallioseinämän väliin. Pumppu voi myös hautautua eroosiohiekan sisään. Eroosiohiekkaa vuotaa kaivoon ja taso nousee pohjalta pumppuun asti, jolloin tapahtuu hautautuminen ja pumppu jumiutuu.

Kaivon seinämä ei ole tasainen, vaan siinä on olakkeita ja rösojä, jolloin pumpun kaulukset voivat takerrella, estää pumpun noston. Erityisesti silloin, kun pumpun välys on pieni ja pumpun ja jäykän muoviputken asennus ei ole symmetrinen ja kaivossa on olakkeita.

Pumpun ylösnosto voi estyä myös ns.painemansetin jumiutumisen seurauksena. Mansetin yläpuolle saattaa kasaantua suurehko määrä eroosion kuljettamaa maa-ainesta, joka estää pumpun noston vaikka mansetin vapauttava paine saataisiinkin mansetista poistettua.

Pumpun korjaaminen tai vaihtaminen voi myös estyä siitä syystä, että pumppu irtoaa nousuputken liitoksesta ja putoaa turvalangan puuttuessa kaivon pohjalle kaivoromuksi. 

 Miten juuttumisesta voidaan selviytyä

Juuttumisen korjaaminen on hyvin haastavaa. Jumiutumisen aiheuttaja on syvällä kallion sisällä ahtaassa tilassa, näin ollen ei päästä operoimaan itse aiheuttajaa. Pumppua nostettaessa voidaan nostovoimaa lisätä, mutta se on hyvin rajallista, koska johteet katkeavat noin 1000 kg paikkeilla.

Eristeputken poistoa voi myös rajoitetusti harkita, jolloin vapaa tila suurenee.

Pumppu voidaan paineistaa eli pudottaa kaivon pohjalle ”kaivoromuksi” ja korvata uudella.

Jonkin verran ongelmaa ratkaistaan myös poraamalla uusi rinnakkaiskaivo asentamalla uusi pumppu.

 

Juuttumisen estäminen ennakolta

Juuttumista voidaan estää paremmalla suunnittelulla ja toteuttamalla rakenne siten, ettei jumittuminen ole mahdollista.

Pumpun asennus tulee tehdä huolellisesti ohjeiden mukaisesti. Liitokset tulee olla lujia, tukiholkillisia ja metallirakenteisia. Liittimien ja nousuputken vetokestävyys tulee olla testattu ja vaatimusten mukainen. Vetokestävyys tulee mitoittaa pumpun syvyysasennuksen mukaisesti. Pumpussa tulee olla korroosiota kestävä turvalanka asianmukaisesti tuplasakkelein asennettuna. Pumppu tulee asentaa nousuputken varaan ja turvalanka tulee olla vain ”pinnassa, löysällä”

Pumpun kannatusripustus tulee olla asiallinen ja riittävän kestävä tykyttävään rasitukseen. Huomaa, että rasitus kasvaa huomattavasti, kun veden taso pumpattaessa alenee. Rasitusta voi kerääntyä hyvinkin sata kiloa.

Pumpun syöttökaapeli tulee asentaa ohjeiden mukaisesti siihen tarkoitetuilla kumisiteillä. Teipit eikä nippusiteet ole hyväksyttäviä sidontatapoja. Tällöin kaapeli ei luista eikä valahda.

Pumppu tulee asentaa sileäpintaisen suojaputken osuudelle, jolloin sortumasta johtuvaa jumittumista ei pääse tapahtumaan.

Suojaputken lujuuden tulee olla riittävä esiintyvään maapaineeseen nähden, jotta kaivotila pysyy auki.

Porakaivotilan vapaan halkaisijan ja pumpun halkaisijan välys tulisi olla riittävä, jotta juuttumisen riski pienenee.

Painevesi automatiikka tulee huoltaa ja pitää sellaisena, ettei tykyttävä rasitus vaurioita pumppua ja ripustusta.

Kaivon suu tulee varustaa siten, ettei kaivotilaa  pääse vieraita esineitä eikä pieneläimiä, mutta ilmanvaihto toimii.

Riskien vakuuttaminen ja vahingonkorvaus

Eräillä vakuutusyhtiöillä on vakuutustuotteita, jotka korvaavat äkillisiä pumppuvahinkoja, jumiutumisia, salamaniskuja jne. rajoitetusti.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija

 

 

Ruostumalla reikiintyvät porakaivon suojaputket

Ruostumalla reikiintyvä porakaivon suojaputket

 

Korroosioherkkä suojaputki – Metalleille herkkä vesi

Yksityisiin porakaivoihin on ohjeistettu vaatimustenvastainen hiiliteräsmateriaali. Pohjavesikaivojen vesiraja- korroosiorasitus on erittäin voimakas. Hiiliteräksellä ei ole lainkaan korroosionkestävyyttä. Tästä on seurauksena metallin massa- siirtymät rakenteesta veteen. Metalleille herkkä vesi pilaantuu. Korroosio johtaa happikatoon. Rakenne menettää poikkipintaa ja painoaan. Kuoppakorroosiossa muodostuu erittäin nopeaa korroosion etenemistä.

Korroosion etenemä ulkovaipalta

Ulkovaipalla ns. maapuolella muodostuu usein olosuhde, jossa kuoppakorroosio muodostuu vesirajalla erittäin tuhoiseksi. Korjauksissa rakenteiden avauksessa on tehty havainto, että 4 millimetrin seinämä on ruostunut puhki yhdeksässä vuodessa. Tämä vastaa 0,44 millimetrin vuosietenemää. Tässä tapauksessa porakaivon kestoikä oli vain 9 vuotta. 

Suorat metallipäästöt

Ruostumisen seurauksena rakenteen ja pinnallisen kerrostuman terveyshaitalliset epäpuhtaudet ja metallit siirtyvät vesitilaan ja vesivirtaan. Tästä on seurauksena kaivoveden, pohjaveden ja käyttöveden pilaantuminen enemmän tai vähemmän.

Maametallien ja hiekan mobilisaatio

Epäsuorina haittoina esiintyy korroosion hapenkulutuksen seurauksena happikatoa. Pohjavesikerrostuma pelkistyy ja maaperään kiinnittyneitä maametalleja rikastuu ja kulkeutuu sattumanvaraisesti kulutusveteen. 

Ruostuvan seinämän puhjettua, vesi kuljettaa maa-ainesta kaivoon. Maa-aines aiheuttaa moninaista likaantumista ja käyttö-häiriöitä vesihuollossa.  

Reikiintymisaika ja korroosiovara

Korroosio- olosuhteessa yleensä rakenteille lasketaan korroosiovaraa, jotta rakenne säilyttäisi käyttökelpoisuutensa vaadittavan ajan. Hiiliteräksellä laskennalliset korroosiovarat ovat yleensä suuria tai vaihtoehtoisesti panostetaan korroosion estävään pinnoittamiseen. Pohjavesikaivojen putkistoissa tiedostettua korroosiota eristetään. Eristämiseen liittyy suuret riskit ja ovat tästä syystä petollisia. Pinnoittaminen on hankalaa eikä sovellu ongelman ratkaisuun.

Materiaalivalinnalla voidaan vaikuttaa rakenteen korroosion kestävyyteen. Tämän vuoksi suunnitelmallisissa pohjavesikaivoissa käytetään korroosiota kestäviä materiaaleja kuten muoveja ja ruostumattomia teräksiä. Korroosiota kestävät kevytrakenteet eivät tarvitse korroosiovaraa ja ovat siitä syystä materiaalitehokkaita ja turvallisia. Materiaalit on mahdollista varmistaa testein.

 

 

 

Suomalaisten porakaivojen tila

Porakaivot alkoivat yleistymään 1950 jälkeen. Kaivokanta on kasvanut voimakkaasti lähinnä lämpöporauksien ja loma-asuntojen vesiporauksien myötä.

Vanhemmat porakaivot ovat siinä iässä, että reikiintymistä sekä eristeiden pettämistä tapahtuu enenevästi ja kaivojen käyttöturvallisuus huononee päivä päivältä. Kaivojen putkitusta, veden laatua ja äkillisiä muutoksi veden laadussa on syytä tarkkailla. Ruostuvien kaivojen korjaaminen ruostumattomaksi on järkevää. Rakenteiden edelleen ruostuessa, pilaantuminen etenee, elpyminen huononee. Lommahtaneet muovieristeet ja ruostuneen putken reikiintyminen sekä katkeaminen voi estää materiaalin vaihdon.

Osoituksena porakaivojen huonosta tilasta ovat 36 000 hylättyä ja pohjavettä rasittavaa suomalaista porakaivoa, jotka vastaavat noin 15% kaivojen kokonaismäärästä.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija

 

 

 

 

3. Anonyymi porakaivon korjaustarina

Ennen korjausta

Omakotitalon porakaivo. Talo on kytketty kunnalliseen vesijohtoon. Seitsemän metrisellä rautaisella teräsputkella maaporatun porakaivon vesi on ollut rautapitoista, eikä tutkimuksen mukaan sovellu talousvedeksi. Tämä ei haitannut, koska vettä käytettiin vain puutarhan kasteluun. Neljän vuoden kuluttua pumppu lakkasi toimimasta. Pumpun korjaus ei onnistunut koska pumppu on juuttunut poraukseen. Juuttumisen aiheutti irronnut pumppukaapeli tai sortuma. Puhelinyhteydet porakaivon rakennusurakoitsijaan eivät tuottaneet tulosta, vaan urakoitsija kieltäytyi yhteistyöstä ongelman ratkaisemiseksi.

Rautapitoisuus: 0,5- 2 mg/l, epävakaa
 

Korjaus

Vanhasta porakaivosta poistettiin ruostuva suojaputki ja se umpioitiin savella juuttuvine pumppuineen.

Porattiin rinnakkaiskaivo noin viiden metrin etäisyydelle vanhasta porakaivosta. Uusi porakaivo rakennettiin vakuutusyhtiön korvausrahoituksella ja porausmateriaalina käytettiin ruostumatonta terästä 168,3x 4mm. Suojaputkisyvyys 12 m, jotta sortumilta vältytään. Kaivoon saatiin riittävä vesituotto ja uppopumppu asennettiin suojaputkiosuudelle juuttumisen estämiseksi. Kahdentoistametrin syvyyteen asennettu uppopumppu on varustettu kuivakäyntisuojalla.
 

Korjauksen jälkeen

Kaivo pumppuineen on toiminut moitteettomasti jo viisitoista vuotta korjauksen jälkeen ja veden määrä ja laatu on erinomainen. Vedessä ei myöskään ole rauta- eikä ruosteongelmia. Veden laatu korjaantui ja käytetään nykyisin myös juomavetenä.

Toimenpiteillä vältettiin pahempi pohjaveden ympäristövahinko, joka aiheutuu katkeavasta, marginaalisesta vedenkäytöstä. Pohjavesikerrostumaan haudattu ruostumatonta terästä oleva pumppuromu ikiajoiksi.

Rautapitoisuus alle 0,05 mg/l, vakaa
 

Asiakas

”Porakaivon rakentaja lyö luurin korvalle sen sijaan, että avustaisi ongelmassa.”

 

Rinnakkaisen ruostumattoman teräskaivon poraus alkamassa.

Asko VasarvuoriPorakaivokorjauksen asiantuntija
050-3503101
www.porakaivokorjaus.fi 

 

 

 

 

 

2. Anonyymi porakaivon korjaustarina

 Ennen korjausta

Maapeitteetön, muovirakenteinen porakaivo on rakennettu loma-asunnon tarpeisiin.

Kaivon uppopumppu rikkoutui ja sen korjaaminen ei ollut mahdollista, koska pumppu oli jumiutunut kaivoporaukseen. Kaivokaapelien teippiliitokset olivat pettäneet ja kaapeli oli valahtanut pumpun ja kallioseinämän väliin. Todennäköisesti sillä seurauksella, että sähköjohdin vaurioitui ja aiheutti oikosulun. Myös johdin ja sortumat aiheutti pumppu jumittumisen kaivoon ja esti pumpun korjauksen. Samalla kaivosta tuli sellaisenaan kelvoton.

Rautapitoisuus, ei mitattu

Korjaus

Vaurioituneen porakaivon urakoinut porari porasi kahden metrin etäisyydelle uuden rinnakkaiskaivon. Merellisyydestä johtuen poraus lopetettiin 70 m kohdalla ehjään kallioon. Kallion eheyden vuoksi kaivo oli paineaukaistava, jotta vesi saatiin virtaamaan vanhasta kaivosta uuteen poraukseen.
Kaivoon asennettiin ruostumaton siivilöity teräs- suojaputki 30 metriin ja pumppu asennettiin suojaputkiosuudelle juuttumisen välttämiseksi. Kaivon vähäisen veden antoisuuden vuoksi asennettiin puskurivarastoksi 2x 70l painesäiliöt.

Korjauksen jälkeen

Kaivo saatiin toimintakuntoiseksi vakuutusyhtiön rahoituksella niin veden laadun kuin määränkin suhteen. Vakuutusyhtiön korvausmenettely herättää kysymyksiä, koska vahinko on aiheutunut porakaivon rakenteesta, pumppuasennuksesta ja vakuutuskorvaus maksetaan porakaivon omistajan vakuutuksesta.
Porauskuiluun juuttunut pumppuromu jää päästöineen ympäristöriskiksi ikiajoiksi.

Asiakas

Porakaivon omistaja on tyytyväinen korjaustulokseen, veden laatuun ja määrään sekä korjauksen korvanneeseen vakuutusyhtiöön.

Rautapitoisuus, ei mitattu


Asko Vasarvuori
Porakaivokorjauksen asiantuntija
050-3503101
www.porakaivokorjaus.fi

 

 

 

 

 

 

 

1. Anonyymi porakaivon korjaustarina

Ennen korjausta

Yrityskäytössä olevissa kiinteistön rengas- ja porakaivoissa oli esiintynyt veden määrä ja pintavesiongelmia. Omistaja päätti tilata uuden porakaivon. Porausurakoitsijan kanssa sovittiin suullisesti tilaajan merkitsemästä porauspaikasta, 6” porauskoosta ja rakenteen tuli olla ruostumaton.

Urakoitsija toteutti kuitenkin porakaivon maaporauksen ruostuvalla rautaisella yhdeksän metrin suojaputkella ilman korroosion suojausta 5,5 tuumaisena.

Kaivoon tuli porauksella hyvin vettä, mutta veden laatu oli alusta pitäen ruosteinen ja hiekkainen. Pyynnöistä huolimatta urakoitsija ei reagoinut pyyntöön ruostuvan rakenteen korjaamiseksi, vaan hän on käsityksensä mukaan rakentanut porakaivon yleisten työtapojen ja ohjeiden mukaisesti niin hyvin kuin osasi. 

Pumppaamalla veden laatu on saatu pysymään erinomaisena, paitsi hiekkapitoisuus. Tilaaja joutui ostamaan ja asentamaan rautasuodattimen, jotta vesi saatiin kelvolliseksi pumppaamatta. Rautapitoisuus  n. 0,05- 2.0 mg/l, epävakaa.

Korjaus

Tilaaja itse korjasi epäilyttävän ruostuvan rakenteen ruostumattomaksi omalla kustannuksellaan.

Ensin asennettiin sisään ruostumaton teräsputki kumitiivistein ja poistettiin vanha ruostuva suojaputki nostamalla. Korjaus oli hyvin vaativa ja siihen liittyi riskejä. Maanalainen rakenne eikä mitoitus ollut tiedossa. Korjaus kesti useita päiviä.

Korjauksen jälkeen

Materiaalivaihdon myötä vedestä poistui rautaongelma ja hiekkaisuus välittömästi ja täydellisesti. Tämän jälkeen myös suodatin poistettiin tarpeettomana. 

Porakaivon korjausprosessi osoitti rakenteen haitallisuuden ja vahingon sekä alkuperäisen pohjaveden erinomaisuuden.  

Tilaaja nosti vahingonkorvauskanteen urakoitsijaa vastaan, mutta juttu hävittiin todistamisen vaikeudesta johtuen.  Korjaamattomana porakaivo olisi jäänyt ympäristöriskiksi. Päästävän ja vuotavan suojarakenteen seurauksena pohjavesi olisi pilaantunut laajalti.

Rautapitoisuus <0,05 mg/l, vakaa

Asiakas

”Olen tyytyväinen korjaustulokseen, mutta tavat porakaivo- toimialalla ovat moitittavia.”





Kaivon materiaalit, päämitat ja ongelma

Asko Vasarvuori
Porakaivokorjauksen asiantuntija
050-3503101
www.porakaivokorjaus.fi

 

 

 

 

 

 

Testaa itse oma porakaivosi

Maaporattu porakaivo

Hiiliteräksellä maaporattu porakaivo on meillä ohjeenmukainen rakenne, vaikka se on vaatimustenvastainen. Putkikaivojen putkilta edellytetään hyvää korroosionkestoa, koska korroosiorasitus vesikaivon vesirajassa on voimakas. Maaporausputki on meillä suomessa keskimäärin noin 12 m syvä ja pohjaveden taso maanpinnasta noin 4 m. Vesiupotus on siis hyvin yleistä.

Ruostumisesta aiheutuu olosuhteiden mukainen vaihteleva veden pilaantuminen.

Testin valmistelu ja veden laatu

Tarvitset vesivirtaukseen säätöön kolikoista tehdyn numeroidun suutinsarjan, jossa on porattu reikiä 0,8 mm – 3 mm. Voit käyttää mielikuvitusta, minkä putki- osayhdistelmän väliin kolikot tiivistein asetat. Suuttimien tukkeutumisen estämiseksi on hyvä suuttimien eteen asentaa puhdistettava karkeasuodatin. Veden virtausmittari ei ole välttämätön, mutta se on hyvä veden virtaaman seurannassa. Lisäksi tarvitset hyvän, valonsäteitä kimputtavan taskulampun, jolla voit seurata kaivokuilussa vesitason vaihtelua ja suhdetta maaporausputken kontaktiin. Tason mittauksessa on avuksi mittanauha, jossa ei saa olla tarttuvaa päätä.

Veden laadun määritykseen tarvitset maku-, haju-, näköaistit ja olisi hyvä olla myös testirasia veden rautapitoisuuden mittaamiseen.

Veden väri on helpointa määritellä valkoisessa ämpärissä värikartan avulla.

Ruostuvan putken aiheuttaessa happikatoa, sulfaattipitoisissa pohjavesissä aiheutuu vaihtelevasti rikkivedyn hajua. Haju on hyvä määritellä haistaen asteikolla 0-3.

Tarvitset myös ruutuvihon ns. kaivokortin, johon merkitset päivän, klo, veden laatuhavainnot, vesitason, suutinkoon.

 

Testin toteutus

Voit aloittaa testin virtaamattomasta tilasta. Jos tällöin kaivossa ei ole maaputken vesiupotusta. Testiä ei tarvitse jatkaa. Kun virtaamaton vesiupotus on kestänyt viikon, tutki veden laatu sekoitetusta, osanäytteistä koostetusta näytteestä. Nosta viikottain veden virtaamaa, seuraa vesitasoa ja veden laatua. Kun riittävä aineisto on hankittu, siirry päättelyyn.

 

Päättely

Kun tarkastelet saamaasi tulosta, voi havaita veden laadun mm. rautapitoisuuden vaihtelevan veden virtaaman ja kaivossa olevan teräksen vesiupotuksen mukaisesti. Eräissä kaivoyksilöissä laatuvaihtelut ovat hyvin voimakkaita ja selvärajaisia. Tietyllä tehostetulla virtaamalla laatuhaitat poistuvat kokonaan ja rautapitoisuus romahtaa alle 0,05 mg/ tason, joka vastaa luontaista kalliopohjaveden rautapitoisuutta. Tietyllä rikastavalla virtaamalla laatuhaitat voimistuva räjähtäen. Usein tässä tilassa vesi menettää kokonaan käyttöarvonsa eikä täytä laatuvaatimusta.

Voit myös siirtää mitta-aineiston exeliin ja tehdä havainnollisen käyrän helpottaaksesi tulkintaa.

Tämä on eräs testitapa osoittaa rakenteen vaikutus veden laatuun virtauksesta riippuen.

Eräs rajoitus testin käyttöön. Jos kaivosi on rakenneperäisen happikadon seurauksena ns. syväpilaantunut korjauskelvottomaksi, veden laatu ei reagoi lainkaan veden virtausvaihteluun. Tällöin vesi on kirkasta, rautapitoista pumpattuna, mutta muuttuu hetken päästä värivirheelliseksi. Pilaantunut tila on korjauskelvoton.

Rakenneperäisten haittojen torjunta

Virtauksen säätäminen on eräs tapa torjua rautaisen suojaputken korroosiosta johtuvia raskasmetallipäästöjen ja hajujen haittoja. Tapa on pohjavettä ja energiaa tuhlaava ja tehoton tapa. Oikeampi tapa on torjua päästöhaitta ennakolta oikealla ja ruostumattomalla materiaalivalinnalla. Tiedon sanotaan lisäävän tuskaa, mutta se voi olla myös ratkaisu ongelmaan.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija

050-3503101

www.porakaivokorjaus.fi