Konsultin tiedote: Porakaivoissa rakenteellinen terveysvaara

Konsultin tiedote:

Porakaivossa rakenteellinen terveysvaara

 

Vaatimus

Vaadin päästävien hiiliteräsputkien, myös eristettynä välitöntä asennuskieltoa yksityisiin pohjavesikaivoihin. Yksityiskaivoihin siksi, koska vettä otetaan seisovasta vedestä marginaalisella n. 2 % käyttöasteella, jolloin päästö rikastuu kaivoveteen räjähdysmäisesti ja vesi pilaantuu. Mm. kunnallisissa suurvirtauskaivoissa rakenneperäinen päästö laimenee suureen vesitilavuuteen ja haittavaikutus poistuu. Kaivoille ei ole annettu ohjetta veden vähimmäisvirtaamasta, millä vaara riittävällä varmuudella voitaisiin välttää.  
Hiiliteräksen kielto ja markkinoilta poisveto muovieristettynä ja eristämättömänä tulee saada aikaan heti. Rakentamista saadaan jatkaa vasta, kun tuotannossa testein osoitetaan vaatimukset täyttävä pohjavesikaivoksi suunniteltu rakenne ja käyttöturvallisuus.

 Lainsäädäntöä

Kielto perustuu voimassaolevaan ympäristö- ja terveyslainsäädäntöön sekä markkinalainsäädäntöön. Lain toteuttaminen siirtyy asianomaiselle viranomaiselle ja laillisuuden valvojalle.

Hiiliteräksen haitat esiintyvät mm. terveyshaitallisina suorina ja/ tai epäsuorina raskasmetallipäästöinä, rikasteina jotka talousveden välityksellä siirtyvät ravintoketjuun. Päästöjä leimaa sattumanvaraisuus ja veden pilaantumisessa mielivaltainen laatuhajonta. Tästä seuraa laatu- ja turvallisuusvalvonnan mahdottomuus. Pilaantumisen muodoissa esiintyvät kaikki mahdolliset haitan ja vaaran muodot. Metalleina esiintyy useita mm. rauta, mangaani ja arseeni riippuen materiaalin kemiallisesta koostumuksesta, geologisesta ympäristöstä, eristeen padosta/ pettämisestä sekä suorista-ja/ tai epäsuorista päästömuodoista.

 Ongelma

Suunnittelemattomissa hiiliteräs pohjavesikaivoissa on maailmanlaajuinen ongelma ja terveysvaara. Ongelmat ovat todettavissa myös veden huonona laatuna tilastoissa, kaivojen hylkyprosenteissa ja väestön terveydentilassa. Pilaantunut vesi on myös aistittavasti haisevaa, maku- ja värivirheellistä.

Viranomainen on tietämättään hiiliteräksen haitoista, ohjeistanut sen käytettäväksi muovieristettynä pohjavesikaivoihin. Vaatimustenvastaisen hiiliteräksen käyttöä on perusteltu tuotannossa sen halpuudella. Ruostumattoman teräksen kolminkertainen yksikköhinta hiiliteräkseen nähden on muodostanut kilpailullisen esteen ruostumattoman teräksen käyttöönotolle.

Hiiliteräksen ja sen ohjeenvastaisesta korroosionsuojauksesta ei ole varoitettu kuluttajaa.

Ratkaisu

Vaatimukseni on, että matalat alimittaisesti suojatut betoni- maannoskaivot ja hiiliteräsrakenteiset/ muovieriste, syvät putkikaivot kielletään. Ongelmakaivot korvataan suojaavasti mitoitetuilla ruostumattomilla teräskaivoilla. Porax- kaivon rakentamista koskeva standardi perustuu pätevään suunnitteluun ja vaatimustenmukaiseen ruostumaton teräs ainevalintaan, EN 1.4432 ja testattuun tapaan, jossa käytetään apuna kustannustehokasta työputkea. 

Talousveden laatukriteereissä viitataan maailman terveysjärjestön standardiin.

Rakentamisessa viitataan Porax De facto pohjavesikaivojen yritysstandardiin.

Yhteenveto
-vastuu ympäristön kunnioittamisessa on meillä kaikilla.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija

 

Putkikaivojen elinkaari

Kehdosta hautaan

Putkitettu porakaivoprosessi alkaa materiaalien raaka-ainehankinnoista, louhimisesta ja energiankäytöstä. Materiaalien raaka- ainehankinnoilla tehdään mahdolliseksi valmistaa mm. porauskoneet, terät, kompressori ja porakaivossa tarvittavat putki- ja siivilä- sekä vesipumpputuotteet. Kaikki edellä esitetyt prosessit ja kuljetukset edellyttävät luonnonvarojen ja energian käyttöä.

Edelleen prosessin edetessä rakennetaan porakaivo, joka käsittää massiiviset maaporaus- ja kallioporausprosessit, jotka kuluttavat energiaa. Sivupäästöinä syntyy melua, pakokaasupäästöjä, poraussoijaa ja öljy- ja kivipölypäästöjä.

Porakaivoa käytettäessä veden/ energian hankintaprosessissa kuluu energiaa veden ja energian pumppaamiseen ja vesipaineen- sekä toimintakunnon ylläpitoon. Nykyisillä ainevalinnoilla ja työtavoilla porakaivosta tulee itsensä pilaava ja tämä edellyttää yleisesti veden suodatusta, jotta epävakaaksi muuttunut pohjavesi saadaan palautettua talousvesikelpoiseksi. Myös nämä toimenpiteet kuluttavat luonnonvaroja ja energiaa.

Ympäristötavoitteet

Porakaivoja rakennetaan siinä toivossa, jotta saataisiin kalliopohjavesi alkuperäisenä pohjavesilaatuna käyttöön hyvällä käyttövarmuudella vuosikymmeniksi eteenpäin ilman täsmällistä elinkaaren päätä. Nyt kuitenkin on käynyt niin, että porakaivojen hylkyprosentit ovat korkeita ja hylkykaivolla tavoite jää saavuttamatta ja koetaan pettymys. Investoinnin kustannus ja ympäristön rasitus toteutuvat, mutta käyttövesi ja sen hyödyt jää toteutumatta kokonaan tai tehollinen käyttöaika jää odotetta lyhemmäksi. 

Porakaivo hylättynä jää ympäristön rasitteeksi. Kaivo jää palauttamatta ilman asianmukaista menettelyä takaisin luontoon.

Porakaivoja käytetään kiihtyvällä tahdilla edullisemmaksi koetun energian ottoon pohjavedestä. Huomioimatta on jäänyt riskit, kokonaishaitat ja kustannukset. Pilaantumis- ja muuttumisriskit kohdistuvat tällöinkin kiinteistökohtaisesti tärkeään pohjavesialueeseen.

Tavoitteena tulisi olla kestävä kehitys. Hyvällä suunnittelulla saavutetaan materiaali- ja energiatehokkuus. Työputkimenetelmä tulisi ottaa käyttöön, jonka avulla säästetään materiaaleja, energiaa ja turvattaisi pohjavesi sekä veden että energian saanti. Nykyisten lämmönsiirtokemikaalien esiintyvyysriskit tulisi sulkea pois kiinteistökohtaiselta pohjavesialueelta tavalla tai toisella riittävällä varmuudella.  

Vaikutukset ja kehittäminen

Nykyisellään suomalaisen porakaivon ympäristö- materiaali ja energiatehokkuus on huono. Huonot tehokkuusluvut aiheutuvat osin siitä, että porakaivojen rakentaminen Suomessa on suunnittelematonta ja hallitsematonta.

Porakaivoja on avattu ja koekorjattu. Korjaustulokset osoittavat porakaivojen rakenteet yksin syypääksi veden huonoon laatuun. Ruostuvat hiiliteräsrakenteet aiheuttavat rakenteellista hapenkulutusta ja happikatoa sekä suoria ja epäsuoria raskasmetallipäästöjä. Sen sijaan tulokset osoittavat alkuperäisen kalliopohjaveden  erinomaiseksi.

Epävakaat kaivon hiiliteräsmateriaalit aiheuttavat sähkökemiallisen häiriötilan, jonka seurauksena aiheutuvat suorat ja epäsuorat päästöt. Häiriötilasta aiheutuu myös rakenteellinen hapenkulutus, jolloin pohjavesiympäristö pelkistyy. Pelkistyessä maametallit  mobilisoituvat hallitsemattomasti. Tila on vaarallinen siitä syystä, ettei näin muodostuneen epävakaan- ja epäsuoran  metallisen päästön vaarallisuus ole ennustettavissa eikä mitattavissa. Himalajan ympärysvaltioiden arseenipitoisissa sedimenttiolosuhteissa reaktiiviset putkikaivot pelkistävät ja mobilisoivat kaivoveteen maaperän arseenia. Nimenomaan käsipumppuiset, marginaalisesti virtaavat putkikaivot rikastavat arseenin vaarallisella tavalla. 

Paremmilla suunnitelmilla, porauspaikan- ja materiaalien valinnoilla, porausmenetelmillä sekä vedenoton hallinnalla saataisiin porakaivoilla parempi ympäristötehokkuus.

Ympäristönäkökulmasta massiivisten, vanhojen, päästävien ja hylättyjen porakaivojen korjaaminen vaatimukset täyttäviksi eli uudelleen käyttöönotto, olisi kestävää kehitystä parhaimmillaan.

Porakaivojen elinkaarivertailussa päästävät/ ei päästävät olisi ympäristön tehokkuuslaskentaan perehtyneelle asiantuntijalle hyödyllinen kohde arvioitavaksi?

 

Asko Vasarvuori
Porakaivokorjauksen asiantuntija
050-3503101
www.porakaivokorjaus.fi