Porakaivon rakennusvirhe aiheuttaa veteen ruosteisuutta

Hiiliteräs globaali suojaputkimateriaali

Porakaivoa rakennettaessa veden ja energianottoon, joudutaan maapeite lävistämään ns. maaporausputkituksen avulla. Porausvaiheessa käytetään maailmanlaajuisesti suojaputkena vahvaseinäistä ja halpaa hiiliterästä, kansanomaisesti rautaputkea.

Kansalliset suojaputkien rakennuskäytännöt

Kyseinen suojaputkitusmateriaali on kansallisesti huomioitu monin eri tavoin. Eräissä valtioissa kiinnitetään suurta huomiota suojaputkimateriaalin aiheuttamiin vettä pilaaviin tekijöihin. Eräissä maissa ei tehdä juurikaan mitään huomioita materiaalin aiheuttamien ongelmien estämiseksi, vaan hiiliterästä käytetään sellaisenaan. Suomessa ollaan vasta heräämässä ko. riskistä. Maanalainen suojaputki rakennuskohde tekee korroosion suojauksesta epätoivoisen. Käytäntö on osoittanut korroosion estotoimet petollisiksi, sattumanvaraisiksi ja riittämättömiksi. Suomessa eräät urakoitsijat käyttävät ohjeistettua muoviholkitusta. Eräät urakoitsijat jättävät kustannuksia aiheuttavan, sattumanvaraisen holkituksen asentamatta. 

Rakennusvirhe ja sen vettä pilaava mekanismi

Pystyrakenteinen hiiliteräsonkalo aiheuttaa pohjavesikerrostumassa vaihtuvarajaisen vesirajakorroosion, joka tunnetaan tuhoisana korroosiotyyppinä. Vesirajalla on runsaasti happea saatavilla, joka kiihdyttää korroosiota. Keskimäärin yksi suojaputkirakenne päästää 1 000 000 mg raskasmetallia vuosittain. Tämä aiheuttaa laskennallisesti 4 000 000 vesilitran pilaantumisen. Metallit siirtyvät vesivälitteisesti pohjaveteen ja kulutusveteen. Metallit aiheuttavat pohjaveden otolle haittaa tai veden hyötykäyttö estyy kokonaan. Vaatimusten ja määräysten mukaan näin ei saisi tapahtua, joten rakennuksessa on katsottava olevan virhe.  

 Tuhon laajuus

Tuhoisuus aiheutuu siis siitä, että rakenteen suora päästö on siinä määrin merkitsevä, että veden metallinen sietoraja ja hyväksyttävyys ylittyvät. Tila heikkenee keskeytymättä kahden sadan vuoden ajan kaivon reikiintymiseen ja luhistumiseen asti. Tuhon laajuus tulee myös siitä, että vesi- ja energiaporakaivojen lukumäärä maailmanlaajuisesti on jättiläismäinen. Eräiden väkirikkaiden valtioiden alueella pora- ja putkikaivotiheydet voivat nousta jopa satoihin kaivoihin neliökilometrillä. Tuhovoimaa lisää myös seurannaisvaikutukset esimerkiksi siten, että kaivon hylkäännyttyä kaivo jätetään sillensä. Tällöin putki yhdessä porausonkalon kanssa muodostavat johteen putkipäästöjen ja pinnallisten epäpuhtauksien pääsylle haavoittuvaan pohjavesikerrokseen. 

Terveydellinen riski

Päästävä hiiliteräs sisältää pääosin rautaa, mutta merkittäviä määriä mangaania, joka on uuden tutkimustiedon mukaan terveydellinen riski. Lisäksi hiiliteräs sisältää aina epäpuhtautena raskasmetalleja, joiden määräosuudet ovat pieniä. Näiden metallien ryhmä on kuitenkin merkittävä riski siitä syystä, että emme täsmällisesti tiedä mitä metalleja kulloinkin veteen siirtyy ja mitkä ovat niiden terveysvaikutukset.

Rakenteen ja pohjaveden korjaaminen

Porakaivorakenne voidaan rajoitetusti korjata siten, että haitallinen materiaali vaihdetaan. Maanalaisuudesta johtuen rakenteen korjaaminen on erityisen vaativa korjauskohde. Korjaamiseen liittyy riskejä. Korjatulle rakenteelle voidaan antaa vaatimustenmukaisuusvakuutus.

Pohjaveden tilan korjaantuminen riippuu kaivoyksilöstä ja siitä, kuinka pitkälle pohjavesivauriot kulloinkin ovat edenneet.

 

Asko Vasarvuori

www.porakaivokorjaus.fi

 

 

 

 

Alkuperäinen kalliopohjavesi mainettaan parempi

Tutkimusviitteet osoittavat, että kova vesi alentaa sydäntautiriskejä ja pehmeä vesi nostaa riskitasoa

Suomalainen, Geologian tutkimuslaitoksen ja Kansanterveyslaitoksen tutkimus vuodelta 2004 osoittaa käänteisen yhteyden juomaveden kovuuden ja sydänsairauksien välillä. Kansainvälisiä tutkimustuloksia on useita, joiden päätelmät vaihtelevat. Veden pehmein muoto on tislattu vesi, jonka kovuus on nolla. Tislatun veden käyttöä talousvetenä ei pidetä sopivana eikä turvallisena. Mineraaliton, tislattu juomavesi laimentaisi eli köyhdyttäisi vaarallisella tavalla kehon kivennäistasapainoa, kun taas kova, mineraalipitoinen juomavesi pyrkii pitämään yllä kehon normaalia mineraalitasapainoa.   

Tätä taustaa vasten tulisi kiinnittää huomiota raakaveden hankintaan, ottamalla veden kovuus huomioon. Veden kovuutta voidaan säätää keinotekoisesti, mutta säätämisestä aiheutuu kustannuksia. Tämä säätämistoimenpide ei ole teknis- taloudellisista syistä mahdollista kiinteistökohtaisessa vedenhankinnassa.

Voimme ohjata hallitusti ja tietoisesti vedenhankintaa sellaiseen pohjavesikerrostumaan, jossa veden kovuus luonnostaan on kovempaa ja tämän seurauksena veden terveysvaikutukset pehmeää vettä paremmat.

Talousveden kovuusluokitus saksalaisella mittaustavalla:

^o dH  (1mmol=5,6 ^o dH) 
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                      Esimerkkejä                                 

Erittäin pehmeä                          0-2,1                   Sadevesi, järvivesi, tislattu vesi

Pehmeä                                         2,1-4,9               Ylemmät maakerrosvedet

Keskikova                                      4,9-9,8               Alemmat maakerrosvedet, ylemmät porakaivovedet

Kova                                                9,8-21                 Alemmat porakaivovedet 

Erittäin kova                yli                     21                Merelliset, luonnon terveys- ja kivennäisvedet   

Kovuusasteikossa arvolla alle 5,0 vesien sanotaan olevan enemmän tai vähemmän pehmeitä ja arvon 5,0 ylittyessä enemmän tai vähemmän kovia.

Tavanomaisesti Suomessa sisämaan pintavesistöt ja maakerrosten pohjavedet ovat pehmeitä ja varsinaiset syvät maapeitteiden alaiset maa- ja kalliopohjavedet ovat kovia.                          

 

Miten voitaisiin palauttaa luottamus maaseudun porakaivoon?

Tuo edellä mainittu veden kovuusvaatimus on jo sellainen tekijä, että porakaivoveden suosiota ja käyttöä tulisi kansanterveyden perusteella lisätä ja edistää. Siis porakaivojen heikkouksia ehkäistä ja torjua ja mahdollisuuksia kehittää ja hyödyntää. Porakaivon kalliopohjavesi on toivotusti kovuudeltaan noin 1,5 kertainen hiekka- ja moreenikerrostumaan rakennetun kaivon veteen verrattuna. 

Porakaivojen teknisiä epäkohtia tulisi kehittää niin, että hyvät alkuperäiset pohjavesiominaisuudet voitaisiin säilyttää, varmistaa ja hyödyntää nykyistä paremmin. Suojaavan maapeitteen alaiset kalliopohjavedet ovat luontaisesti turvallisempia ympäristökuormitukseen nähden. Kehittämistarve tulee myös siitä syystä, että porakaivo on usein ainut mahdollisuus hankkia vesi kiinteistölle. Porakaivo on siis pakonomainen ja osuudeltaan kallis kiinteistöinvestointi. Miksi siis emme kansallisesti varmistaisi ja tehostaisi tätä lisäarvoa tuottavaa mahdollisuutta?

Asko Vasarvuori 
www.porakaivokorjaus.fi