Porakaivon korroosio- Vaarallinen
happikato
Porakaivon
putkirakenne
Porakaivoissa on maapeitteen lävistävä maaporausputkitus.
Putkituksessa esiintyy korroosioherkkä teräsrakenne (Rauta) ja nykyisin myös
muovieriste. Eriste on teknisesti hankala eikä se ole korroosion estävä
korroosionsuoja.
Ruostumaton teräs olisi hyvä materiaali, mutta sen
käyttöönottoon uusporauksessa liittyy teknisiä ja taloudellisia ratkaistavia
ongelmia.
Porakaivon metallinen
korroosio
Sekoittuva, vaihtuvarajainen vesirajakorroosio tunnetaan
hyvin tuhoisena korroosiotyyppinä. Korroosioetenemä voi nousta pisteessä jopa
0,5 mm/ vuosi. Tällöin seinämä puhkeaa suojaamattomaksi 10 vuodessa.
Hapenkulutus
korroosiossa
Kuten tiedämme korroosio on hidasta palamista ja siinä kuluu
happea. Veden marginaali happipitoisuus voi vaihdella vedessä happikadon ja
kylläisen 10 mg/l välillä. Turvallisena happikylläisyyden rajapitoisuutena
pidetään 50% eli 5 mg/l happikylläisyyttä.
Vaikutukset pohja- ja
kaivovedelle
Koska reaktiivinen ja agressiivinen korroosio
kaivo-olosuhteissa on voimakasta ja käyttöolosuhteista
riippuen, happikato voi muodostua rakenteen hapenkulutuksesta johtuen hyvin
nopeasti. Pystyputkeen muodostuu suuri ilmastusero, jolloin korroosio on vesirajalla
voimakasta ja jatkuvaa. Korroosio on suomenkaltaisten korkean pohjaveden porakaivo-
ongelma.
Happi ja hapettavuus pohja- ja kaivovedelle on erittäin
tärkeää, koska hapettavuus on veden laadun tae. Happi on siis avainparametri ja
vaatimus veden vakaalle ja hyvälle laadulle.
Happikatovaurion
tunnistus
Vesinäytteestä mittaamalla hapettomuus ja alentunut
Eh- potentiaali. Kirkas metallinmakuinen vesi pumpattaessa ja muuntuu 1-2 vrk
värivirheelliseksi ilmastuessaan avoastiassa. Usein liittyy myös sulfaatin
muuntuminen sulfiitiksi jolloin vesi haisee. Veden käyttötilanteissa voimakasta
mm. saniteettipinnoille kiinnittyvää värjäytymistä harmaasta
punaisen ruskeaan.
Happikadon määritys ei ole liitetty talousveden
rutiinitutkimuksiin eikä valvontalausuntoihin?
Suorina päästöinä esiintyvät suojaputkirakenteesta
muodostuva metalliset materiaalipäästöt veteen ja epäsuorina päästöinä
muodostuu rakenneperäisen happikadon myötä maaperästä happikatovyöhykkeeltä
mobilisoituvat maametallit.
Suorat metalliset päästöt muodostuvat materiaalin
kemiallisen koostumuksen mukaisesti, jossa pääkomponentti on rauta (96 p%) ja
sivukomponenttina seosmetallina käytetty mangaani (2 p%). Lisäksi hiiliteräs
sisältää epäpuhtautena hivenmääriä raskasmetalleja, joiden lajitelma on suuri
(20 kpl 2 p%) ja vaikutuksiltaan tuntematon. Eräiden tiedetään olevan hyvin
myrkyllisiä jo miljardis- osapitoisuuksina.
Epäsuorat päästöt muodostuvat happikatovyöhykkeellä, jolloin
luonnon hapettavissa olosuhteissa sitoutuneet raskasmetallit muuntuvat
mobiileiksi. Mobiili metallilajitelma on suuri eikä niiden liukeneminen ole
ennustettavissa. Edellytys mobiiliksi muuntumiseen on aineen esiintyminen
useammalla hapetusasteella kuin yksi. Tällaisia metalleja ovat esim. rauta,
mangaani, arseeni jne. Pelkistyneen ja happikatovyöhykkeen muodostumiseen
vaikuttavat olennaisesti pohjavesikerrostuman vedenjohtavuus. Modilisoivia
olosuhteita ovet hiekkaiset ja ruhjeiset pohjavesiympäristöt, jossa
materiaaliperäinen ferrihydroksidi välivaihe pääsee vajoten, edelleen happea kuluttaen etenemään hitaasti
laajenevasti vyöhykkeeksi. Päätyen oksidimuotoon ruosteeksi. Epäsuorat vaikutukset voivat estyä kokonaan vettä johtamattomassa ympäristössä esim.
ehjään kallioon porattaessa ja saviympäristössä. Tällöin kaivon vedenantoisuus
on alhainen jopa riittämätön.
Ongelmien
ennaltaehkäisevä ratkaisu
Ongelmien ratkaisussa ja vaaran ehkäisyssä tehokkain tapa on
estää korroosio ennakolta. Tämä on mahdollista oikeaoppisella
materiaalivalinnalla. Porakaivojen putkirakenne tulisi toteuttaa
haponkestävällä ruostumattomalla teräsrakenteella. Materiaali ei tarvitse mitoittaessa korroosiovaraa. Tällainen materiaali on
esim. EN 1.4404. 316L Ilman työputkea käytetään 4-5 mm vahvaa seinämää ja työputkella
kevytrakenteessa seinämävahvuus on 1,75- 2 mm.
Maanalaiset
happikadon vaarat ovat tulossa keskusteluihin
Porakaivojen happitalous on jäänyt huomaamatta. Happitalous on
nousemassa uutena rakennusteknisenä- ja myös ympäristöongelmana sekä
terveysvaarana julkisuuteen.
Happikadon tutkimusta ja analytiikkaa tulee porakaivoissa
järkeistää, jotta kestävä luonnonvaran käyttö on mahdollista.
Kalliopohjavedessä ilman rakennekorroosiota ei esiinny luontaisena happikatoa,
vaikka näin usein geokemiallisilla reaktiolla perustellaan.
Heinola 300919
Asko VasarvuoriPorakaivojen korjauksen asiantuntija