Porakaivolla pallottelu

 Tuhoisa porakaivo markkinoilla

Kyseenalaistan vesi- ja energiaporakaivojen markkinointi- ja toimitustavat. Toimituksia koskevat useat suojelulait ja laatu- ja ympäristöstandardit sekä vaatimukset. Vaatimukset toteutuvat huonosti. Vaatimukset ja kiinteistökohtaisen vesi- ja energiaporakaivon rakennusohjeet ovat ristiriitaiset. Tämän vuoksi Suomesta on mahdotonta löytää vaatimustenmukaiseksi suunniteltua ja valmistettua porakaivoa.

Kalliokaivon poraukseen liittyvien riskien vuoksi poraus on kielletty useiden kilometrien etäisyydellä kunnallisista vedenottamoista.  Kiinteistökohtaisessa vesihuollossa ja lämpöporauksessa porausten riittäväksi suojaetäisyydeksi on ohjeistettu kaksikymmentämetriä eli vieriviereen. 

Porakaivoista hylkäytyy 16 prosenttia veden huonon laadun vuoksi. 50 prosenttia porakaivoista on hiiliteräsrakenteisia ja päästäviä. Nämä porakaivot tulisi hylätä, koska niiden reaktiivinen raskasmetallirakenne liukenee teknis- terveyshaitallisesti pohja- ja käyttöveteen. Testaamattomat suodatus ja muovieriste ovat raskasmetallien erotteluun epävarmoja ja siten petollisia.

Kun porakaivoa tarvitseva tai käyttävä kuluttaja haluaisi ongelmissaan kysyä jotain aiheeseen liittyvää, hän ei useinkaan  saa vastausta. Häntä pallotellaan loputtomasti teollisuuden eri aloilla, virastoista ja ministeriöistä toiseen.

 Miksi tuhoisaa porakaivoa edelleen markkinoidaan?

Porakaivoihin ja kalliopohjaveteen liittyvät asiakokonaisuudet ja myös epäkohdat ovat  jääneet hoitamatta. Porakaivoja ei ole millään tavalla huomioitu eikä otettu mukaan lainsäädäntöön, rakennus- laatutekniikkaan eikä hallintoon. Vesikaivojen porauskoneita, rakentamista, aineita eikä työtapoja ole saatettu CE- merkinnän piiriin. Porakaivoja, niiden rakentamista, dokumentointia ei ole kytketty talonrakennusvalvonnan osaksi jne.

Porakaivo toimialana on aivan poikkeuksellinen, koska rakentaminen tapahtuu maanalaisena salassa kaikilta valvovilta silmiltä. Ainut taho, joka porakaivosi maanalaisesta osuudesta tietää jotain, on kaivon putkittava poraaja. Kysymyksiä herää mm. millaisia materiaaleja käytetään, millainen on korroosionkestävyys, rakennelujuus,  miten kaivo mitoitetaan, millaiset ovat putkiliitokset, säilyykö alkuperäinen pohjavesilaatu, kestoikä jne.

Nyttemmin aloitettuani porakaivojen korjauksen ja rakenteiden avauksen ja havainnoinnin, koko totuus alkaa valjeta. Sylissämme ovat virheellisesti rakennetut, ympäristöä rasittavat ja reikiintyvät, happikatoiset kallioporakaivot ympäristövahinkoineen. Läheskään kaikkia porakaivoja, eikä niiden pilaantunutta pohjavettä voida korjauksella enää pelastaa, vaan kiinteistökohtainen kalliopohjavesi on täydellisesti ja  lopullisesti menetetty.

 Kehittäminen

Käsitykseni mukaan toimiala kokonaisuutena tulisi ottaa kehittämisen kohteeksi tosiasiat tunnustaen niin rakennusteknisesti, ympäristöllisesti kuin hallinnollisestikin.

Hallitussa porauksessa ja ympäristönsuojelussa on kysymys kuluttajan edusta. Kiinteistökohtaisesti tärkeän pohjaveden kestävä käyttö on kuluttajalle ensiarvoista.  Tulisi tavalla tai toisella luoda järjestelmä, esimerkiksi ”Porakaivo ry.”  Järjestö vastaisi: Porakaivojen vaatimustenmukaisuudesta, kiinteistökohtaisen pohjaveden kestävästä kehityksestä, järjestö tekisi aloitteita, nostaisi esille kiinteistökohtaisen vesihuollon kehittämiskohteita ja tutkimus- ja koulutustarpeita sekä hankkisi tarvittavat resurssit.  

Käsitykseni mukaan porakaivojen suhteen vallitsee lainvastainen tila, mm. terveyden- ja ympäristönsuojelun lainsäädäntöön nähden. Tämän vuoksi riski tulisi ottaa haltuun ja aloittaa kehittämistoimet lain paremmaksi toteutumiseksi sekä oikeusturvan parantamiseksi. Tila on osoitus puutteellisesta hallintotavasta ja laillisuusvalvonnasta.

Jotta voimme arvioida porakaivojen ympäristövaikutukset (YVA), tulee toteuttaa puuttuva selvitys luontaisen kalliopohjaveden laadusta. Meillä on tieteelle tilastoitavissa vain päästävien käyttöporakaivojen saastuttamia näytevesiä ja niiden laatuja. Tämä johtaa auttamattomasti virheelliseen tieteelliseen päättelyyn maannoksen alaisen kalliopohjaveden luontaisesta laadusta.

Joskushan epäkohta tulee tunnustaa ja poistaa?

Porax®- korjausliiketoiminnassa on saatu uusi kalliopohjavettä koskeva laatutieto ja asiakaspalaute. Uuden tiedon mukaan korjaamattomien käyttöporakaivojen vesien laatu ei täytä talousveden laatuvaatimuksia eikä turvallisuutta. Uudistetulla porakaivojen päästövapaalla rakenteella  kalliopohjavesi ja kaivovesi ovat 1:1 ja täyttävät talousveden laatuvaatimukset ja turvallisuuden (WHO/ STM- terveydensuojelulaki 763/1994). Uusi de- fakto tieto tulee soveltaa kaikkialla käytöntöön ja vahvistaa uudeksi tieteelliseksi teoriaksi ja standardiksi.

 

Heinola 251018

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

Padsoli maannos ja pohjavesi

 

Padsoli maannos

Onnistuneessa pohjaveden hankinnassa porauspaikalla on oltava suojaava ja riittävä yli 6 metrin maakerros, jonka yläosa käsittää maannoskerroksen. Maannos on Suomessa noin kolme metriä syvä ja niitä tunnetaan maailmalla useita erilaisia tyyppejä. Havumetsävyöhykkeellä Suomessa esiintyvä maannos on tyypillisesti padsoli.  Luontainen maannos käsittää neljä pääkerrostumaa: Tumma humus- karikekerros. Harmaa uuttumiskerros. Ruosteenvärinen rikastumiskerros. Muuttumaton pohjamaa. (Geol). Karikekerros on kasvillisuuden humus- ja juuri- ja lahoamiskerros. Sadevesi pitää yllä kasvutilaa ja kasvuvoimaa sekä vilkasta mikrobitoimintaa. Maannoskerrostumassa raudaton sadevesi rautaantuu uuttumiskerrostumassa voimakkaasti. Rautapitoisuus nousee useisiin kymmeniin milligrammoihin litralta. Hitaasti vajotessaan edelleen rautaa vieroksuva vesi alkaa jälleen puhdistumaan raudasta rikastumiskerrokseen. Vajoveden puhdistuminen vieroksumalla jatkuu pohjamaassa niin, että tuloksena on täydellisesti raudasta alle 0,05 mg/l suodattunut maa- ja kalliopohjavesi.

Padsoli maannoksen rakennustekninen ohitus

Edellisen ongelmakerroksen ja ongelmista suodattumisen vuoksi maannoskerros tulee ohittaa turvallisesti ja riittävän syvälle, jotta kaivosta saadaan suodattunutta rautaongelmasta vapautunutta maa- tai kalliopohjavettä. Ohitukseen käytetty rakennusvarmuus tulee olla hyvä, jotta maannoksen alainen maa- tai kalliopohjavesi säilyttää aidon ja luontaisen pohjaveden laadun. Maannoksen alaisessa pohjavesikaivon vedessä ei ole lainkaan rautaongelmaa vastoin yleisen käsityksen.

Kaivon seinämän rakenne

Maannoksen ohittavan seinämän tulee olla reagoimatonta, päästämätöntä materiaalia. Lisäksi seinämän läpäisemättömyys, muotokestävyys ja liitosvarmuus tulee olla ehdottoman hyvä. Näin päästöille herkkä ja pieni vesitilavuus ei pilaannu tulevina elinkaaren vuosikymmeninä, riippumatta veden käyttömääristä. Kaivon seinämien haittavaikutuksia ei ole yleisesti tunnustettu eikä huomioitu. Rakenteen haittavaikutuksia on vähätelty.

Kaivovesien laatutilastot

Maa- ja kalliovesikaivotilastoissa mediaanin parempi puolikas osoittaa ongelmatonta rautapitoisuutta alle 0,05 mg/l. Näissä noin 500 000 suomalaisessa kaivossa ja näytteenottohetkissä ovat olosuhteet olleet sellaiset, että maannoksenalainen vesikaivo on päästämätön betoni tai muovi, jolloin saatu pohjavesilaatua. On myös mahdollista, että porakaivossa raudan päästöeristeet ovat pitäneet  tai näytevesi on rautasuodatettu ennen tutkimusta. Mediaanin toisen kaivopuolikkaan vedet ovat saastuneet maannoksesta ja porakaivon materialeista.  Myös tämä laatutilasto oikein pääteltynä tukee havaintoa maannoksenalaisten luonnon pohjavesien erinomaisuudesta ja raudattomuudesta.

 

 

 

 

 

Porakaivon materiaalinen Porax® korjaus ja rinnakkaisporaus

Rautaa liuottavia porakaivoja on liiketoimintapilotissa korjattu materiaalisesti siten, että hiiliterässeinämä on systemaattisesti vaihdettu ruostumattomaan teräkseen. Tällöin havaittiin 95% korjatuista rautasaastuneista 1,0-30,0 mg/l kaivoista puhdistuivat täydellisesti luontaiseksi eli rautapitoisuudeltaan 0,05 mg/l tasoon. Noin 5% rautasaastuneista porakaivoista ei ole ollut palautettavissa enää luontaiseksi. Tällöin pohjavesi on päätelty syvä- saastuneen kaivorakenteesta korjauskelvottomaksi. Saastunut pohjavesi on tällöin menetetty lopullisesti.

Korjauksen yhteydessä samaan luontaiseen maannoksenalaiseen pohjavesiesiintymään toteutetut ruostumattomat rinnakkaisporaukset ovat osoittaneet 100% pohjaveden raudattomuuden eli alle 0,05 mg/l.

Suhteutetusti 100 000 rautaongelmaista porakaivoa on mahdollista materiaali korjata, jolloin 95 000 kaivosta saadaan raudatonta vettä. 5000 porakaivon pohjavesi on saastunut korjauskelvottomaksi ja menetetty lopullisesti. 

 Ratkaisu

Varmistamalla vanhat ja uudet vesikaivot maannoksen alaisiksi ja materiaalit päästämättömiksi, vesikaivoistamme poistuu rautaongelmat ennaltaehkäisevästi pitoisuustasoon alle 0,05 mg/l. Väite ja ratkaisu on verifioitavissa kehittämäni Niri- tutkimusmallia© apuna käyttäen.

Havainnon arvo

Havainto maannosten alapuolisten betonirengaskaivojen ja kalliopohjavesien raudattomuudesta on merkittävä havainto. Merkittäväksi havainnon arvoketjussa tekee suojelulliset ja oikeudelliset sekä sosioekonomiset tekijät. Suomalaista havaintoa voidaan soveltaa maailmanlaajuisesti, koska hiiliteräs ja vuotavat betonirenkaat ovat maailmanlaajuisesti miljoonissa vesikaivoissa. Suomen ja maailman vesikaivomäärien suhde on 1: 100. Edessämme on maailmanlaajuinen kiinteistökohtaista vesihuoltoa ravisteleva ympäristökatastrofi.

 

 Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

Copyright 2018

 

 

Porakaivo- Läpinäkyvyys?

 

Maanalainen rakenne

Vesi- ja lämpö porakaivo on ahdas ja syvä, minkä vuoksi kaivon tarkastaminen on haastavaa. Kaivo on vesitäytteinen ja se tuo omat haasteensa. Rakenteeseen kuuluu putkiosuus ja kiviporaus. Putket ovat standardimittaisia. Porausmitoitus on enemmän tai vähemmän vaihteleva. Mitoitus ja muoto riippuvat mm. rakennustavoista ja terien kuluneisuudesta sekä kallion kivilajista.
 

Porausurakoitsija avainasemassa

Porausurakoitsija on avainasemassa porakaivon rakenteesta, aineista, työtavoista ja mitoituksesta. Tiedot eivät vain useinkaan dokumentoidu kirjallisesti urakkasopimukseen eikä poraustodistukseen. Valvoo itsenäisesti omaa tointaansa ilman tarkastajaa ja hyväksyjää.

Urakoinnissa ilmoitetaan putkimitat ja porauksen nimellinen halkaisija. Myös putki- ja poraussyvyydet ilmoitetaan laskutuksessa, koska ne ovat laskutusperusteita.

Rakentamisen yhteydessä syntyneet poikkeamat ja riskit tulisi ilmoittaa tilaajalle.

Urakoinnin omavalvonta on ainut porakaivon rakennusvalvonnan muoto. Tästä seuraa se, ettei valvonta muodostu edunvalvonnallisesti oikeudenmukaiseksi ja kuluttajan oikeusturva pettää. Ympäristön suojelun näkökulma jää huomiotta.  

 

Kuvaukset, robotointi, pumppaukset apuna

Maanalaisesta porakaivon porausrakenteesta saadaan kameralla videokuvaa. Kuvaamista rajoittaa ruosteinen vesitäyte, jonka läpinäkyvyys on usein huono.

Värikuvamateriaali antaa myös hyvän kuvan kaivon yleishygieniasta, biofilmin paksuudesta ja värikirjosta.

Robotoinnilla saadaan kuvan lisäksi porauksesta myös muoto ja mitoitustieto.

Veden pumppauksilla saadaan tietoa kaivon pohja-aineksesta, hiekasta ja pohjaveden luontaisena säilymisestä.

 

Putkirakenteita avaava korjaus

Viimevuosina on alettu myös korjaamaan porakaivoja. Rakenteita avataan, jolloin voidaan tarkastella putkitusten kuntoa silmävaraisesti. Hiiliteräs suojaputkien kuntoa ja niiden poikkipintahäviöitä voidaan mitata ja luokitella korroosiotyypit. Avauksissa on todettu myös puhki syöpymistä. Rakenteissa voidaan myös havaita korroosionopeuden vaihtelu putkivaipoilla eri syvyyksissä ja vesirajalla.

Tarkastelussa on todettu kaivoja, joissa  pohjavesiympäristö on ajautunut vaaralliseen happikatoon.

Rakenteiden avauksissa voidaan todeta suojaputki-putkeen, putki kallioon liitokset ja kunto ja tiiviys.

Rakenteiden avauksissa voidaan todeta myös muovieristeiden muodonmuutokset, lommahdukset, liitokset ja kunto ja tiiviys.

Yksityisten porakaivojen valvonta 

Kunnallista talo- rakennusvalvontaa ei ole ulotettu koskemaan porakaivoja. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, ettei ole standardeja, joiden mukaan kaivoja olisi mahdollista valvoa. Sama koskee myös Turvallisuus- ja kemikaalivirastoa valvojana. Sähkölaitteiden asennusvalvonta on niin ikään valvomatta.

Viranomainen ohjeistaa suunnittelemattoman porakaivon rakenteen, mutta ei organisoi rakenteiden valvontaa.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

Porakaivon veden kaasut

Porakaivon veden kaasut  

 

Miten kaasut esiintyy yksityisen porakaivon vedessä?

Kun vettä lasketaan laskuhanasta, vuoroin tulee vettä ja vuoroin ilmakaasuja. Vesivirran muuttuessa ilmakuplaksi, sen tilavuus laajenee vapauduttuaan verkostopaineesta normaaliin ilmanpaineeseen, tällöin syntyy paineiskuja ja vesi- kaasuroiske. Roiskeet ovat joskus niin voimakkaita, että roiske heittää astiasta vedet  lattialle. Kaasut esiintyvät käyttotilanteissa epävakaasti ja yksilöllisesti. Oirehtiminen riippuu porakaivosta, käyttöolosuhteen vaihteluista ja kaasujen erottumisen ja rikastumisen epäsäännöllisyydestä.

Putkiston paineiskuja aiheuttavat myös vipu- laskuhanat ja paineautomatiikan säätövirheistä johtuva pumpun käyntitoistot eli ”rytkytys”. Iskujen aiheuttamia vaurioita, putkistokolahduksia voidaan vaimentaa myös ongelmaan kehitetyillä iskunvaimentimilla.

Mistä ilma muodostuu porakaivon veteen?

Ilmaa erottuu erilaisten liuenneiden kaasujen erottuessa vedestä, kun tapahtuu paineenalennus. Tällainen tilanne muodostuu porakaivossa silloin, kun kalliopohjavesi virtaa syvistä ja suurista kalliojärjestelmän paineista yli 10 kp/cm ²    verkostopaineeseen 3-5 kp/ cm ² . Usein kaasut ovat happea, hiilidioksidia, rikkivetyä ja jalokaasuja kuten radonia. Kaasuista ei myöskään voida sulkea pois terveydellistä haittaa, koska niitä ei ole  tutkittu porakaivoon perustuvassa yksityisessä vesihuollossa.

Koska maakerroskaivoissa ei ole paineenalaista pohjavettä, ei myöskään näissä kaivoissa esiinny ”ilmavaivoja”. Poikkeuksen tekee se tilanne, jos pumppu syystä tai toisesta imee ilmaa.

Kaasujen käyttäytyminen voidaan laskea henryn lain mukaisesti kun tiedetään liuenneet kaasut, kaasujen määrät, paineet ja lämpötilat.

Mitä haittoja ja vahinkoja ilma aiheuttaa verkostossa?

Ilmapussit vesiverkostossa aiheuttavat painevaihteluja, paineiskuja joiden seurauksena voi aiheutua laitehäiriöitä, laitevaurioita ja veden laatuvaihtelua. Painevaihtelu irrottaa putkiston seinämiltä haitta- aineita, ruskeaa ruostesakkaa, mustaa mangaanisakkaa aiheuttaen veteen mm. väripiikkejä. Kaasut voivat paineenalaisena tunkeutua vettä paremmin myös huokosempiin paikkoihin, joihin niiden ei tulisi tunkeutua. Tästä voi aiheutua erilaisia laite- ja toimintahäiriöitä. 

Miten ilma poistetaan verkostosta?

Ilman postoon on kehitetty automaattisia ilmanpoistimia. Poistimessa on uimuri, joka ohjaa venttiiliä, jotta erottunut ilma poistuu järjestelmästä. Ilmanpoistimia on useita eri valmistajien malleja ja kokoja. Ilmanpoistimet ovat hyvin edullisia hinnaltaan 20- 500 euroa. Ilmanpoistajat ovat helppoja asentaa myös huolelliselle tee se itse asentajalle.

Ilmanpoistoautomaatti asennetaan korkeimmalle kohdalle tai kohdille verkostoa, koska ilma vettä kevyempänä pyrkii kerääntymään järjestelmän yläosiin. Ilmanpoistajien  sijoittelussa käytetään rationaalista harkintaa. Syöttojohdot ja alkupään säiliöt ovat hyviä kohtia ilmanpoistajalle. Haarajohdoissa ilmanpoisto auttaa vain ko. haaran ilmavaivoissa. Jos kaasuissa todetaan terveydellinen riski, kaasu tulee johtaa pois huonetilasta.

 Laboratorion vesitutkimus ja kaasut

Talousveden laatututkimus ei tunnista porakaivon veden kaasuista johtuvaa vesihuollossa yleisesti esiintyvää haittaa. Vesinäytteen ei ole mahdollista sisältää jo näytteenottovaiheessa vedestä käyttöympäristöön purkautuvia kaasuja. Vesinäytteestä voidaan tutkia vain siihen liuenneet kaasut. Jos kaasujen esiintyminen porakaivon vedestä halutaan tutkia, kaasunäyte otetaan soveltuvalla tavalla kaasun erottimella paineellisesta vesihuoltolaitteistosta. Kaasututkimus tehdään selvittääksemme yksityisen porakaivon veden tarkoituksenmukaisuuden sekä käyttöturvallisuuden.        

 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

 

 

Porakaivon rakennusvirheet ja viitetutkimukset

 

 

 

 

Asko Vasarvuoren aloitteesta toteutettuja tutkimuksia

 

1.       Vasarvuori, A .,Putkikaivon materiaalin vaihto- Veden laadun palautuminen. Julkaisemattomia tutkimustuloksia 1993-2016. Pohjavesikonsultointi Asko Vasarvuori LY-1556449-0, 2016

2.       Kähkölä, K., Hiiliteräksisen suojaputken vaikutus maaporattujen kalliokaivojen vedenlaatuun. Pro Gradu. Helsingin yliopisto, Geologian laitos, Geologian ja mineralogian osasto, 2005.

3.       Aromaa, J., Porakaivon teräksisen suojaputken korroosio. Tutkimusselostus 14/2011. Teknillinen korkeakoulu, Materiaalitekniikan laitos, Korroosio ja materiaalikemia, 2011.

4.       Roiha, T., et.al., Mangaanin vaikutus ihmisen SH-SY5Y neuroplastooma- soluihin. Solubiologi, 2009, Vol. 1, s. 5-11.

5.       Kuokkanen, J., Porakaivon omistajien mielipiteet ja kiinnostus kaivon saneerauksesta. Markkinaselvitys. Global Research & Data Services, Lahden tiede- ja yrityspuisto, Teknologiahautomo, 2006.   

 

Asko Vasarvuori

Porakaivokorjauksen asiantuntija

 

Ruostuva suojaputki- Eristys muoviputkella?

Ruostuva suojaputki - Eristys muoviputkella?

 

Havainnot porakaivon rakenteiden korjauksessa

Kiinteistökohtainen maaporatun kaivon hiiliteräs- suojaputki liukenee tuhoisassa korkeassa vesiraja- korroosiossa. Putki liukenee metalleja päästävästi ja vettä pilaavasti. Virheellinen porakaivon rakenne aiheuttaa veteen vaihtelevat laatuvirheet. Urakoitsijat ja ympäristöviranomainen ovat maailmanlaajuisesti  tunnistaneet ongelman ja ohjeistanut julkaisemissaan kaivo- ohjeissa rakenteesta (Raskasmetallit) ja pinta-aineksista (Hiekka, nitraatti, mikrobit jne.) syntyvät haittavaikutukset eristettäviksi. 

Viranomainen ei kuitenkaan ole ohjeistanut teknistä eristämistä, materiaalivaliontoja eikä työtapoja niin, että eristys toteutuisi vaaditulla varmuudella. Viranomainen on jättänyt toteutuksen testaamatta ja jättänyt teknisen toteutuksen urakointiyrityksen vastattavaksi ja ratkaistavaksi. Tästä on seurauksena eristämisen urakoitsijakohtaiset ”puoskaroinnit”. Eristämistä ei ole suunniteltu, soveltuvuustestattu, standardisoitu, tyyppihyväksytty, tarkastettu eikä valvottu. Tämän vuoksi urakoidut eristeet saattavat eristää, eristävät ajoittain tai eivät eristä lainkaan. Eristys on vahingollinen vedelle ja vaarallinen epäpuhtauksista pilaantuneen veden käyttäjille. Maanalainen pettävä eriste on todettu aiheuttavan myös pohjaveteen etenevää metalloitumista, pintaepäpuhtautta, happikatoa ja korjauskelvottomuutta.

Ympäristöviranomainen (SYKE) muovieristystä edellyttäessään, vaatiessaan sekä ohjeistaessaan ei ole tietoinen lommahtavasta muovieristyksestä, ahtaumista, vuodoista ja raskasmetallien ympäristöterveysriskeistä. Urakoitsijat ovat tietoisia eristysrakenteiden ongelmista ja joutuvat tuon tuostakin korvauksetta takuukorjaamaan rakentamiaan porakaivoja ja niiden eristeitä. On tapauksia, joissa porausurakoitsija eristeen korjauksella on onnistunut palauttamaan pohjavesilaadun.  

Porakaivon korjausyrityksenä korjaamme kaikkia putkituksiin liittyviä vaativia materiaali- ja eristevirheitä. Virhe katsotaan olevan silloin, kun vaatimus ei toteudu. Vaativaan korjaukseen liittyy aina myös riskejä. Laskutamme korjauksen tilaajalta tai tilaajan vakuutusyhtiöltä.

 

Porakaivojen korjauspilotissa 1993-2017 on tullut esille kymmenkunta eristämiseen käytettyä rakennemuotoa.

Muutama vahingollinen rakennemuoto:

1. Eriste puuttuu kokonaan. Mm. syvän maaporauksen rajoitus- Pohjavesi pilaantunut.

2. Ulkopuolisesta painerasituksesta viruvat, lommahtaneet, vaurioituneet muovieristeet vuotavat eristettävät haitta-aineet. Kaivotila supistunut lommahtaneesta eristerakenteesta, estäen kaivon ylläpidon. Pohjavesi pilaantunut.

3. Näennäiset liitokset putki- putkeen ja putki- kallioon vuotavat- Pohjavesi pilaantunut

4. Kosteudesta turpoamalla tiivistyvät liitokset ajoittain kuivuvat, vaurioituvat vuotaviksi- Pohjavesi pilaantunut

 

Ongelmalliset eristeratkaisut

Muovieristys on korroosiota kestävä, mutta on osoittautunut teknisesti hankalaksi eristerakenteeksi

Muovieriste ei vastaa kohtuudella odotettua kaivorakenteen varmuutta eikä kestoikää.

Muovieristeiden liitokset ovat ongelmallisia ja petollisia

Muovieristemateriaali kemiallisesti ja mekaanisesti epävakaa

Eristeinä vakiomuoviputket, joita eivät ole suunniteltu käytettäväksi kaivoputkina

Viranomainen ei ohjeista muovieristyksen aine- eikä työtapaa

Porakaivon ainevalinnoilta ja työtavoilta puuttuvat rakentamisen standardit

Standardien puuttuessa Tukesilla ei ole mahdollisuutta valvoa rakenteen turvallisuutta

 

Porakaivon korjauspilotti

Pilotoiduissa porakaivojen korjauksissa eristys on toteutettu uudella tavalla. Korjauksiin sisältyy aina ympäristövaikutusarviointi (YVA).

Eristysputkena käytetty rengasjäykkyydeltään riittävää, ruostumatonta teräsputkea (HST 108x2 mm). Liitoksissa käytetty varmaa puikkohitsausta (HST) ja hydraulista HST- venytettyä 2- puristusliitosta NBR- kumitiivistein. Näin toimittuna on saatu hyviä kokemuksia pilaantuneen kaivoveden laadun palautumisesta alkuperäiseksi pohjavedeksi.

Suosittelemme HST- korjauksissa asiakkaalle ongelmallisesti vaikuttavan hiiliteräksen poistoa kaivosta silloin, kun se teknisesti suinkin on mahdollista.

 

Yhteenveto

Porakaivojen korjaaja pitää tärkeänä, että yhteistyöllä porakaivojen rakennetta, korroosionkestävyyttä kehitetään. Porakaivon rakenteen korroosioon tulee kiinnittää huomiota jo rakennusvaiheessa. Tosiasiat ongelmassa tulee tunnustaa. On pyrittävä materiaalisissa valinnoissa ja ratkaisuissa ennaltaehkäisevään, varmistettuun ja kokonaisedulliseen korroosiohaittojen torjuntaan. Rakenteella pilatun veden suodatus ei ole tarkoituksenmukainen kokonaisratkaisu.

Porakaivon tuotantoprosessissa ja rakentamisen vaatimustenmukaisuudessa on päävastuu rakenteen urakoinnissa ja urakoinnin omavalvonnassa. Valvottava vaatimukset täyttävä materiaalinen korroosionkestävyys. Valvottava korroosiohaittojen eristys eristäväksi siten, että pohjavesi saadaan varmuudella kestävästi käyttöön laadultaan alkuperäisenä.

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

 

 

 

Porakaivot vesihuoltoa varmistamaan

Porakaivot vesihuoltoa varmistamaan

 Huoltovarmuuslaki

Huoltovarmuudesta ja tavoitteista on annettu tarkempia määritelmiä ja ohjeita mm. huoltovarmuuslaissa.  Laki huoltovarmuuden turvaamisesta 1390/1992. Laissa otetaan kantaa siihen, miten huolto toimii erityistilanteissa, kuten sotatila, luonnon katastrofit ja ympäristökatastrofit jne. Vesi kuuluu yhtenä tekijänä huoltovarmuuteen. www.huoltovarmuus.fi

 

Pohjaveden hankinta Suomessa

Suomen vesihuoltoon sisältyy suurehkot riskit, koska vedenhankinta kohdistuu pintavesiin ja korkean pohjaveden esiintymiin. Kunnallinen vedenhankinta painottuu läpäiseviin soraharjuihin, jotka ovat saastumisherkkiä mm. ilmakuljetteisia päästöjä vastaan kuten radioaktiiviset laskeumat.

Pääkaupunkiseudun yhden miljoonan väestön vesihuolto rakentuu lähes yksinomaan Päijänteen pintaveteen, joka johdetaan tunnelilla pääkaupunkiseudulle. Päijänteen vesialtaan saastuessa esim. ilmakuljetteisesta laskeumasta, olisi suuri katastrofi maamme vesihuollolle. Pintavesistöltä puuttuu kokonaan suojaominaisuus ilmasta suuntautuvaa laskeumaa vastaan.

 

Uutta tietoa kalliopohjaveden laadusta ja määrästä

Porakaivoilla on toteutettu materiaalin vaihdon korjauspilotti 1993-2017, joka on osoittanut kalliopohjaveden laadun luultua paremmaksi. Vanhan tiedon mukaan kalliopohjaveden on uskottu sisältävän maakerroskaivojen tapaan luontaisesta rautapitoisuudesta johtuvan ongelman. Uusi tutkittu tieto osoittaa väitteen vääräksi ja maannoksen alaisissa porakaivoissa rautaongelma johtuukin yksinomaan rautaa päästävästä rakenteesta. Materiaalin vaihdolla ongelman poistuminen on osoittanut, ettei luontaisessa maannoksen alaisessa kalliopohjavedessä ole raudasta johtuvaa ongelmaa lainkaan.

 

Turvallinen kalliopohjavesi

Kalliopohjavesi on oikein rakennettuna yksi mahdollisuus varmistaa huoltovarmuus pohjaveden hankinnassa juomavesitarpeisiin. Saastuneen Päijänteen veden pääsy estetään tunneliin.  Kalliopohjavesi porataan optimaalisesti johdettavaksi tunneliin. Veden löytäminen on haasteellista kiteisen ja ehjän kallioperän vuoksi. Kuitenkin kallioperämme sisältää alueellisesti erittäin runsaita vesimääriä valtavissa ruhjeissa ja rapautumiskerrostumissa, joilla on suuri merkitys toteuttaessamme riittävän ja turvallisen veden huoltovarmuutta. Päijänne- tunnelista kymmenen kilometrin vyöhykkeellä ruhjekartoitus ja testipumppaukset paljastavat soveltuvat poraus- ja pumppauspisteet, joista vesi pumpataan umpioidusti umpioituun tunneliin edelleen kuljetettavaksi pääkaupunkiseudun jakeluverkkoon ja juomavedeksi.

Kalliopohjaveden säilyminen ilmaperäiseltä laskeumalta perustuu kallion pintaa suojaavaan savi/ maa- ja kalliopeitteeseen ja tiivistettyyn tunnelirakenteeseen. Hyvän veden saanti edellyttää suojavyöhykkeiden määrittelyn ja kalliorakentamisen ja kallioporauksien rajoitukset ja porauksien sulkemisen ja ennallistamisen.

 

Vesivastuu ja riskien haltuunotto (MMM)

Massiivinen vesi- energia- kallioporaus- ja rakentaminen sekä sen riskit otettava haltuun, jotta luontaisen kalliopohjaveden ympäristömyötäinen ja kestävä kehitys turvataan tulevaisuudessa.

 

Asko Vasarvuori

Porakaivon korjauksen asiantuntija

www.porakaivokorjaus.fi

 

Liite: tutkimukset