Hajukaasujen
esiintyvyys
Porakaivoyksilöiden vesiä haittaavat yleisesti rikkiperäiset
hajut. Hiiliteräsrakenteisia ruostuvia porakaivoja on Suomessa noin puolet
porakaivoista eli 100 000 kpl. Hiiliteräskaivoista haisevia kaivoja noin
neljännes eli 25 000 kpl. Suomen tunnusluvut muunnetaan yleensä
globaaleiksi lisäämällä perään kaksi nollaa. Hiiliteräs putkikaivojen
hajuhaitat näin arvioituna ovat maailman laajuisesti merkittävä ongelma. Korroosion-
ja hajuhaitan estossa muovieriste on todettu teknisesti hankalaksi ja tehottomaksi.
Rikkiperäistä hajuongelmaa ei esiinny ruostevapaissa betoni- eikä
muovirakenteisissa maakerros-eikä porakaivoissa.
Hajukaasut veden
laatutekijänä
Kulutustilanteissa ja tutkimuslaboratorioissa veden hajumääritelmä
tehdään ihmisaistein vedestä irtaantuvista kaasuista. Määritelmä on
epämääräinen, mutta riittävä ja ilmaisee vieraan hajun haistajan aistiherkkyyden
mukaisesti. Hajun aiheuttavan kaasun nimeäminen on epämääräistä. Ilmaisuina
käytetään vieras-, maakellarimainen-, tunkkaantunut-, mädän kananmunan-,
rikkivedyn luontoinen haju jne. Kaivoveden huoneilmaa pilaava vaikutus eikä
kaasumääritys ole kuulunut veden eikä huoneilman rutiinitutkimuksiin. Viranomainen
on määritellyt talousveden hajunmuodostuksen teknisen virheen raja- arvoksi aistittavan
hajuttomuuden. ”Ei saa olla
tunnistettavaa vierasta hajua”. Vedestä irtoava haiseva kaasupäästö on
olennainen tekijä, kun arvioidaan veden käyttöarvoa kotitaloudessa. Tiedän
tapauksia, joissa vesiperäiset rikkikaasut huoneilman pilaajana ovat estäneet porakaivon-
veden käytön kokonaan ja johtanut kaivon hylkäämiseen. Tällöin asuminen on
vaikeutunut ja hyötyinvestointi osoittautunut haisevana kaivona hyödyttömäksi.
Hyötyinvestointi, syvä kallioporaus tuotti sen sijaan ”ikuisen”
ympäristöriskin. Jälkiviisaana olisi ollut parempi vaihtoehto jättää investointi
tekemättä, jolloin olisi säästynyt rahat ja ympäristön pohjavesi.
Hajun syyt
Mitkä ovat syyt vedestä irtaantuviin ikävänhajuisiin mm. rikkikaasuihin?
Kaasut voivat aiheutua luontaisina, kuten suihkuavissa lämpölähteissä eli geisireissä
tapahtuu. Näissä tapauksissa haju on rikkiperäistä ja eräin edellytyksin hapetus-,
paine- ja lämpötilaolosuhteissa rikki saa haisevan rikkivedyn muodon. Rikkivety
on voimakkaan hajuinen jo pieninäkin pitoisuuksina. Hajut voivat esiintyä
välillisesti siten, että luonnoton tekijä aiheuttaa pohjaveteen hapenkulutusta
ja happikadon, jolloin veden sulfaatti muuntuu haisevaan rikkivedyn muotoon.
Luonnottomia hapen kuluttajia ja välillisiä hajun aiheuttajia voivat olla
epäpuhtaudet, raadot, ruostuva romu, humus, pintavedet ja materiaaliperäiset
tekijät.
Pohjaveden hyödyllinen
sulfaatti
Pohjavesissämme luontaisesti esiintyvä rikki on sulfaattimuodossa.
Pitoisuudet ovat suomalaisessa pohjavedessä pienet ka 10- 20 mg/l. Porakaivossa
hiiliteräsmateriaalin ruostuessa, sen aiheuttama hapenkulutus on riittävä
kuluttamaan veden happimarginaalin loppuun. Tällöin pohjaveden hajuton
sulfaatti (SO4 2- ) pelkistyy, muuntuu haitalliseen haisevaan
rikkivedyn (H2 S) muotoon ja
purkautuu kaasuna käyttötilanteissa ilmatilaan. Paineen lasku ja lämpötilan
nousu lisää rikkivedyn kaasuuntumista vedestä ja hajuriskiä. Pohjaveden seitsemän
asteen lämpötila nousee mm. huonelämmössä, lämminvesivaraajassa, saunan
kiukaalla ja vettä keitettäessä jne. Veden ja kaasupäästön vapautuessa
huonetilaan sen hajun rikastumiseen vaikuttavat päästömäärän lisäksi huonetilan
ilmatilavuus sekä -virtaus. Näistä syistä hajuhaitat esiintyvät voimakkaimpina
sauna- ja pesutiloissa, siivous- sekä keittokomeroissa.
Vesiasioissa
varovaisuusperiaate
Miten hajuhaittoihin tulee suhtautua veden käyttöturvallisuutta
arvioitaessa? Kun vedessä esiintyy normaalista poikkeava ominaisuus tai
pitoisuus, tulee asia selvittää mistä häiriötila aiheutuu. Myös hajuhavainto
voi olla tärkeä ilmaisija jostain muusta vaaratilanteesta, joka ei ole itse
haju. Rikinhajuinen vesi toimii ilmaisijana mm. luonnottomasta happikadosta,
joka voi aiheuttaa kaivoyksilöittäin veden metalloitumista mm.
arseenipitoisilla sedimenttialueilla arseenista. Rikkivety on vaarallinen ja
myrkyllinen kaasu, mutta se esiintyy kaivovesien yhteydessä onneksemme vaarattoman
pieninä pitoisuuksina. Ilmaa raskaampana kaasuna rikkivety voi rikastua
umpitilojen pohjalle ja kaivantoihin.
Riippuvuus
Maaporatuissa ja ruostuvissa porakaivoissa olen todennut näiden
kaivojen veden päästävän rikkivetykaasua. Mikä tämän rakenteen ja
rikkivetykaasun riippuvuuden aiheuttaa, on vielä tieteellisesti todentamatta. Eräs hypoteesi tälle hajuilmiölle on ruostuvan
rakenteen hapenkulutus, josta kaivoyksilöittäin on seurauksena happikatovyöhyke
ja rikkiperäiset hajuhaitat. Ilman ruostuvaa hiiliterästä muovirakenteisissa
porakaivoissa en ole rakenteellista hapenkulutusta enkä happikatoa havainnut, mutta
en myöskään rikkivedyn hajua.
Korjaus
Kurkistakaa haisevan veden porakaivoon. Kun kaivorakenteen
seinämässä esiintyy tavalla tai toisella ruosteinen suojaputki, sen osuus
hajuhaitan aiheuttajana on järkevää selvittää. Rakenneperäinen hajun riski
voidaan sulkea pois valitsemalla täysruostumaton ja happea kuluttamaton
kaivorakenne. Näin menetellen voidaan vanhentuneiden, ruostuvien
rakennuskäytäntöjen aiheuttamaa hajuhaittaa ehkäistä ennakolta, joka on se
edullisin tapa.
Hajutonta vuotta 2015
Asko Vasarvuori
Porakaivokorjauksen asiantuntija
050-3503101
www.porakaivokorjaus.fi
